Viisi 16-25 vuotiasta määrätään päivittäin sairaseläkkeelle mielenterveyssyistä?!

Keskustelin tuttavani kanssa tänään ja hän tiesi kertoa että viisi 16-25 vuotiasta nuorta määrätään päivittäin sairaseläkkeelle mielenterveyssyistä. Miten tähän on menty? Olen tästä asiasta niin vihainen, etten voi tätä kovin paljoa edes ajatella. (Tilanne vuonna 2014 täältä)

Minusta syyt ovat hyvin selviä. Yksi ISO syy on suunta johon yhteiskunta on menossa. On ollut menossa tuohon suuntaan siitä asti, kun rahalle ja ahneudelle annettiin pikkusormi. Nyt se on vienyt koko käden. Ihmisen perustarpeita ei enää tyydytetä ja yhteiskunnan luomalla kiireihannetilalla ja sen seurauksilla ajetaan lapset ja nuoret juuri tuohon tilaan.

Raha on kuin Jafar, joka hallitsi Sulttaania kobra-sauvallaan: "kyllä herrani, mitä vain sanot. Raha on kuin huume jonka muodostama pakkottava tarve on kuin yhtiskunnan luoma muotti, jonka eteen ihminen tekee mitä tahansa saadakseen rahaa lisää ja lisää, jolla tyydyttää pakottavan tarpeensa.

Rahan edelle ei astu mikään eikä kukan. Ei ihmisten terveys, ei hyvinvointi, ei lasten eikä nuorten terveys, ei vanhusten hyvinvointi... Ei mikään.

Jos raha henkilöitäisiin se on herrojen ja kansalaisten  Jumala, se on jokaikisen ihmispolon käskyttäjä ja orjuuttaja. Se mihin minä uskon on toinen asia, mutta jos raamattuun on uskominen niin tässä rikotaan nyt rajusti käskyä "Sinulla ei saa olla muita jumalia."

Ihmispolo yrittää kerätä ympärillensä materiaalia ja rahaa ja luulee vielä että se on ihmisyyden mitta. Ihmisyyden mitta on ihmisen sisällä, sillä missä mieli ja minuus on. Ei rahalla ja materiaalilla ole mitään arvoa niiden rinnalla. Sen huomaa silloin kun menettää jotain oikeasti arvokasta, kärsii kivun ja käsittelee sen. Huomaa  jos ei piilota itseään maalliseen turhuuteen.

Päivitys 6 vuotta jälkeen päin 3.11.2017: Huomaa kuinka oma tuleni leiskui ja suuntautui vielä tuohon aikaan sellaisiin kohteisiin joihin tänäpäivänä suhtaudun hieman eri tavalla. Kirjoitan rahasta pian lisää, se löytyy sitten yritykseni blogista. Tilaa blogipostaukseni ja muut ihanat lahjat suoraan omaan laatikkoosi TÄÄLTÄ.

Kun raivostuttaa

Päätä jyskyttää, puren hapaita yhteen, puristan käsiä nyrkkiin ja yritän olla karjumatta suoraa huuutoa. On uskomaton kuinka paljon ihmistä voi välillä raivostuttaa ja kuinka väärin ihmistä voidaan ymmärtää. Osaan olla rento ja boheemi mutta työasioissa olen tarkka. Varsinkin kun puhutaan laadusta ja asenteeesta.

Elämänsä aikana oppii sietämään kaikenlaista, mutta minusta kaikkea ei pidä eikä tarvitsekkaan sietää. Toki se on täysin totta, että palautetta on kuitenkin osattava antaa, niin ettei palautteen saaja kaadu selälleen palautteenanto hetkellä.

Tämän kautta ajatukseni ajautuvat väkisin sellaisille uomille jotka koskevat lausahdusta "suku on pahin". Niin se tuntuu olevan. Kun lapsesta kasvaa nuori ja murrosikäinen, hän lähtee kotoa ja menee opiskelemaan. Hän kasvaa aikuiseksi ja oppii elämästä ja itsestään,tosin toiset enemmän ja toiset vähemmän.... Kuitenkin usein suku ei tajua tätä. Kun nuori lähtee kotoa 18 kesäisenä ja palaa jouluksi 26 kesäisenä, on suku siinä uskossa ettei mitään ole tapahtunut ja häntä kohdellaan kuin 18 kesästä teiniä. Syvä huokaus. Suku sulkee silmänsä eikä edes halua tutustua kasvaneeseen suvun jäseneen. Tuo on todella raastavaa. Ja surullista.

Mustat sukat; huono itsetunto vai trauma

Juttelin tuttavani kanssa eilen juhlista, jotka olen järjestämässä. Tuttavani tuumasi minulle, että hän ei voi osallistua, koska hänen naisystävänsä on niin mustasukkainen. Nainen oli hermostunut jo pelkästä juhlakutsusta jonka laitoin kaikille vieraille tekstiviestillä. Viesti oli sama kaikille. Eli näin ollen siinä ei voinut olla mitää kovin flirttimäistä. Sama viesti meni myös naapuritalon vanhalle rouvalle...

Leukani kutosi maahan ja nielurisojen jämät olivat lentää ulos reakoidessani tuohon tietoon. MITÄH? Tiedustelin tuttavaltani oliko naisella sitten joku syy olla mustasukkainen, oliko tuttavanai kenties pettänyt häntä. Vastaus oli ei. Tämä tarina ei ole ainut laatuaan. Olen törmännyt samankaltaisiin mustasukkaisuus tarinoihin viimeaikoina valitettavan usein. Eikä kyseessä ole ollut pelkästään kokemattomat teinit eikä edes ainoastaan kokemattomat nuoret aikuiset vaan elämää nähneet keski-ikäiset ja sitäkin kokeneemmat ihmiset.

Mustasukkaisuutta ruokkii tietenkin sen kylväminen; mies flirttailee avoimesti naisten kanssa emäntänsä nähden tai jää kiinni pettämisestä. Luottamushan siinä menee ja mustasukkaisuus on luonnollista. Ja sama pätee tietenkin myös toisinpäin. No tällaisessa suhteessa olisi sitten syytä nostaa kissa pöydälle; missä vika? Onko nyt törppöä olettaa että ainakin aikuisten ihmisten pitäisi kyetä keskustelemaan asioista ilman lapsellista syyttelyä ja martyrismia.. On törppöä.

No mitäs sitten kun kumpikaan osapuoli ei ole pettänyt eikä ole antanut aihetta epäluottamukseen? Onko kyseessä trauma joka juontaa juurensa jostain vanhasta suhteesta tai kenties vanhempien avioliitosta. Kuka petti ja ketä? Olipa miten oli olisiko syytä katsoa peiliin ja kohdata haamunsa, elämä on ainutkertainen johon kannattaa minusta panostaa ja ottaa ohjat reippaasti omiin käsiin.

Ei voi välttyä ihmettelemästä niitä tapauksia, jolloin kukaan ei ole pettänyt ketään ja mustasukkaisuus on valtaisa. Omalla kohdallani tällaista on tullut vastaan yleensä naisten kohdalla. No, mitä ja ihmettä? Mistä on kysymys? Mieleeni tulee ensimmäisenä kysymys: onko nainen sujut itsesnä kanssa? Miten itsetunto voi? Ja miksi?

Minua on petetty parisuhteessa ja traumahan siiitä tietenkin jäi. Kohtasin haamuni seuraavassa suhteessa ja tein sen eteen töitä, että pääsin siitä eroon. Pystyin luottamaan poikaystävääni. Kuitenkin tuo haamu kummittelee vieläkin välillä ja tunnen siitä että olen ruma, riittämätön ja ei pidetty, meinaa vallata alaa ja alistaa minut. Mutta en suo sitä sille ja tilanteissa, joissa näin meinaa käydä, ajattelen PALJON mielummin näin: "eikös vain olekkin komea mies, vaan mistäs teille saataisiin ;)" ja hymyilen itsevarmasti.