Elämä on hetkessä

Tässä hetkessä menneisyys ja tulevaisuus ovat vain mielen tuotetta. Kaikki ulkoinen on ulkoista, materiaali materiaalia ja raha rahaa, elotonta, täysin tois arvoista.

Kun löytää hetken ja hiljaisuuden silloin voi kokea todellisuuden.

Elämän energia virtaa meissä jokaisessa, kaikessa elollisessa.

Elämän tasapaino on tässä virrassa. Niin kauan kuin ihminen ei kuule hiljaisuutta, pysyttele hetkessä, niin kauan on sairaita ihmisiä. Niin kauan on ahdistusta, niin kauan on ärtymystä, niin kauan on stressiä ja niin kauan on mielihaluja, niin kauan yritämme tyydyttää jotain tyhjyyttä ja yksinisyyttä niin kauan teemme kaikkea tätä. Vain oman kehon kantaman valon puhdistaminen lopettaa kaiken tuon.

Elämän energia on kaiken pohja, ydin ja jalusta. Kun löydät tämän kaikki loksahtaa paikoilleen. KAIKKI.

Kaikki uskonnot etsivät tätä samaa. Valoa. Tuo valo on meissä jokaisessa, se ei tule ulkoa vaan sisältä. Lapsissa tuo energia on vielä olemassa, se on puhdas kunnes "aikuiset", liatut lapset likaavat puhtaatkin lapset.

Puhdista ensin oma valosi ja suojele lasten valoa kasvun ajan kunnes lapset osaavat suojella omaa valoaan itse!

Kielletyt tunteet

Lauantai ilta ja tunne vei katsomaan tangoa Kuopion musiikkikeskukselle. Kohtalon Tango ja Angelika Klas laulu, Minna Tervamäki tanssi ja Tanguedia Quintet. Täytyy kehua mahtavaa liikettä ja kehonhallintaa sekä syvää tulkintaa Minna Tervamäen tanssissa.

Mutta miten suomalainen yleisö tuntee kuunnellessaan tangoa? Musiikkia joka nostaa varmasti pintaan jonkinlaisia tunteita. Suuriakin tunteita, herkistää, ehkä nostaa iloa, itkua, kiukkua, vihaa.

Mutta yleisössä ei tapahdu mitään, se ei tunne. Tuntee samalla tavalla kuin hotellin aamiaisella, istuu hieman kyyryssä, kädet sylissä, naama peruslukemilla ja sanoo: "voi kun minulla oli kivaa."  Ainoastaan sanasta kivaa saattaa  havaita että kysymyksesä oli siis iloinen tunne. Vai oliko?

Lieneekö sittenkään ollut kivaa. Pitikö vain sanoa niin ettei vaan sanoisi mitään sopimatonta ja herättäisi tunteita toisissa. Niin. Sopimatonta. Mikä oikeastaan on sopimatonta, kenellä on oikeus sanoa mikä todella on sopimatonta. Tunne ei ole sopimaton koskaan. Se on jokaisen henkilökohtainen asia ja aina sopiva ja oikein. Ei ole väärää tapaa tuntea. On vain hallittuja ja reaaliajassa tunnettuja ja ilmaistuja tunteita tai tukahdutettuja ja hallitsemattomia tunteita, jotka pursuvat ja turskahtelevay kantajastaan turhissa paikoissa ja ajankohdissa, kuten kassalla kassavirkailijalle tai kotona omalle lapselle.

Jokainen meistä on vastuussa omista tunteistaan ja niiden huolehtimisesta. Kukaan ei ole vastuussa siitä mitä toinen tuntee. Toisin kuin toisiamme syyttelemme: sinä teet minut vihaiseksi, sinä teet minut surulliseksi, tuon on ärsyttävää... Niin. Sinä tunnet sen niin ja se on sinun tunteesi eikä tunteen herättäjän syy. Syyttely on vastuuttomuutta omista tunteista.

Maailman paras kahvila

Kahvila Murunen on ehdottomasti yksi parhaimmista. En voi muuta kuin suositella! 

Ihana henkilökunta, ihana tunnelma, mahtavat herkut ja sohva... ;)

Rasia korvakoruille ja oksennus

Ajoin kotiin päin ja mietin että tarvitsisin korviksilleni sellaisen pieniä lokeroita sisältävän rasian, sellaisen mihin ruuveja säilötään. Sellaisessa niitä olisi helppo säilyttää, eivät menisi hukkaan.  Moottoritien varrella oli IKEA.Sellainen IKEA jossa en vielä koskaan ollut käynyt. En ole löytänyt kulutustuotteiden hurmaa muutenkaan. Siksi en säntäile tarjouksien perässä. Ajattelin kuitenkin että kyllä kai tuosta tavarahelvetistä sellainen rasia löytyy.

Ajoin auton parkkiin ja kävelin kohti ovea. Ovi oli valtava pyörivän mallinen ovi. Astuin sisään pyörivästä ovesta. Vasemmalle jäi uusi sadan liikkeen ostoskeskus Ikano ja hurmaantuneita ihmisiä. Poloiset hurmaantuneita siitä tavaran määrästä. Hurmaantuneita jostain sellaisesta johon minä reagoin. Tuli tunne että täältä on päästävä pois nopeasti.  

Suoraan edestäni nousi liukuportaat Ikean sisäänkäyntiin. Ajattelin että ehkä löydän rasian nopeasti. Nousin portaat ylös ja puolijuoksua painelin sisälle Ikeaan. Sisustettuja tiloja ja PALJON tavaraa, paljon muovia… Ihmisiä hypistelemässä tavaroita. ”Meille tarvittaisiin kyllä tämmöinen…” ” Onhan meillä jo tällainen mutta ostetaan toinen…” Ahdistukseni kasvoi ja kiihdytin vauhtia ja yritin tähyillä rasiaa jota olin tullut hakemaan.

En löytänyt rasiaa. IKEA oli sokkeloinen. Tuli hiki kun reippailin sisällä talvitakki päällä. Törmäsin onnekseni neuvontapisteeseen josta sain vinkin: ” Sellaisia löytyy kodin säilytys-osastolta alakerrasta.” Ajattelin: ”Onko täällä helkkari vielä toinenkin kerros tätä roinaa…” Selvitin tieni alas johtaville liukuportaille. Löysin kuin löysinkin oikean osaston. Oli laatikkoa joka lähtöön, mutta ei sellaista rasiaa. Tyydyin kohtalooni ja lähdin reippailemaan kohti kassoja. Kassa tuijotti minua ihmeissään kun kiisin tyhjin käsin ohi kassojen.

Olin jo melkein ulko- ovella kun vastaani käveli kolme teiniä, tyttö ja kaksi poikaa. Tyttö innosta pinkuen hätäisenä:” Mennään ostamaan jotain! Mä en ole ostanut vielä mitään.” Niin.

Minun rintaa puristi. Tuntui kamalalle sen tyttöparan puolesta. Säälitti ja suututti. Oksetti.

Katumuodin karmeuksia TOP5

Keskustelin erään ystäväni kanssa naisten katumuodin karmeuksista. Ystäväni on mies, jolla on laajalti näkemystä tästä aiheesta… Hän edustaa sitä miesryhmää, jolla on aivot ja sydän paikallaan ja jalat maassa. Siis jos haluat herättää kiinnostusta etkä hirvitystä tämän kaltaisissa vastakkaisen sukupuolen edustajissa niin lue seuraavat vinkit!

1. Lantiofarkkujen vyötärön päälle kasatut maharasvat

Hyvät naiset, suosittelisin lämpimästi katsomaan peiliin ja miettimään että voisitko antaa                              vartalollesi arvostusta ja antaa luonnollisten muotojen tulla esille kauniisti ja olla survomatta                  niitä sellaisiin vaatteisiin, jotka eivät sovi kooltaan eivätkä malliltaan. Ja tässä kohtaa on ihan                             parasta olla lukematta muotilehtiä ja keskittyä siihen mikä juuri SINULLE sopii. Kirjastosta tai      kirjakaupasta  saa todella hyviä kirjoja, joista voi kartoittaa oman tyypin ja sille sopivat            vaatteet.

Pahinta on kuulemma makkarankuori toppi ja lantiofarkut yhdistettynä.

Kommentti:  ”Tulee kuolio johonkin paikkaan eikä housuissa tapahdu viikkoon mitään.”

2. Allit

Allit, ne alaspäin pyörähtäneet hauikset ilman lihaksia. Kroppa on jokaisella juuri sellainen                       kuin se on ja se saa olla. Voimme hyväksyä itsemme juuri sellaisena kuin olemme, sisäinen       kauneus on kuitenkin se tärkein asia, kun kauneudesta puhutaan. Mutta silti ulkoisella näöllä on väliä niin itsetunnolle kuin vastakkaisen sukupuolen silmissä.  Siispä jos omistat nuo niin      kutsutut allit ja haluat näyttää hyvältä siltä osin, niin kannattaa miettiä millaisia hihoja   suosii.

Tästä apua ongelmaan.

3. Meikki Tuksun tyyliin : pinkkiä punaa pitkin naamaa

On hienoa että, meikeillä voi korostaa omia kauniita piirteitä ja piilottaa epäkohtia, jotka                          eivät miellytä. Mutta meikeillä saa aikaan myös kauheaa tuhoa. Niillä voi hävittää kaiken        kauneuden omasta naamastaan. Kauniista huulista ja suurista silmistä voi saada meikeillä    alaspäin repsottavat huulet ja mustat tihrusilmät… Tiedäthän sinä miten meikkaat! Jos et ole     asiaa ajatellut niin ota tästä tärppi ja päivitä tietojasi ja taitojasi kosmetologilla tai alan                              kirjallisuudesta!

4. Vesirajahameet selluliittitarjottimena

Minihame voi olla todellakin miesten katseenkääntäjä. Myös poispäin. On itsen ja ympäristön kannalta hyväksi olla rehellinen itselleen ja muille kun katsoo peiliin. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mikä sitten lieneekään täydellinen. Selluliitti kuitenkin on sellainen                             asia mitä löytyy useimmista naisista ja se tahtoo kerääntyä reisiin ja takapuoleen sekä                                              vatsaan. Jos kuulostaa tutulle, niin kannattaa tarkastella omaa minihameen käyttötyyliä     kriittisesti. Hyödynnä sellaisia sukkahousuja, jotka sopivasti piilottavat epämiellyttävät                              ”appelsiinit”. Isompien tyttöjen kannattaa miettiä korostaako minihame kauniita piirteitäsi?

5. Kirahvi kolpposilla vai kissanainen Bronxeilla

Korkokengillä voi  tehdä itsestään tollon näköisen köpöttelijän tai kauniin mirrin. Riippuu                         paljolti siitä miten korkokengillä kävellään. Jokainen voi oppia kävelemään koroilla                        jos haluaa. Opettele siis ensin ennen kuin lähdet nolaamaan itseäsi julkisille paikoille siinä              toivossa että kengät tekevät sinusta haluttavan tai hyvän näköisen. Jos kävely ei tunnu               luontevalle, se ei luultavasti myöskään näytä siltä. Toki saattaahan niitä haluajia olla mutta         naiset hyvät, muistakaa oma arvokkuutenne ja vaatikaa sen mukaista kohtelua!

Vaatteilla, asusteilla ja meikeillä voimme korostaa kauneuttamme tai hävittää sen. Ollaan siis tietoisia itsestämme ja opetellaan korostamaan kauneutta! :) Ja ennen kaikkea kannetaan kroppamme hyvällä ryhdillä ja iloisin ja reippain mielin!


Tästä hyvät vinkit korkkareilla kävelyyn!

Vihaa peilissä ja rakkautta ikkunassa

Sielu kovettuu jos et anna sen itkeä. Ulkoinen meteli on niin valtava että on miltei mahdotonta kuulla omaa ääntää. Se tulee sisältä, se kumpuaa sydämmestä. Se on se ainut oikea ääni jota sinun pitäisi kuunnella. Jos et kuuntele toimit itseäsi vastaan ja satutata ja sairastutat rakkaimpaasi, itseäsi. 

Voit kuulla oman äänesi kunhan ensin rakastut itseesi. Sinä elät hänen kanssaan koko elämän jokaisena päivänä joka ikinen hetki! onko hullumpaa kuin rankaista itseään. 

Sinä säteilet sellaista valoa jota tunnet itseäsi kohtaan. 

Loputon rauha, rakkaus ja lämpö löytyy vain sinusta ja sinun on löydettävä se ensin itse, jotta sen voi löytää joku muukin, eheä ihminen. 

On olemassa uloinen rakkaus se näennäin normitettu rakkaus johon hullu materialisti nohjailee ja raukka luulee sen olevan se oike rakkaus. 

EI! 

Se on huijausta ja ahneuden ja materialismin saastuttama jäänne siitä mikä on piilossa sisälläsi. Se on siellä sinun täytyy vain uskaltaa sulkea korvasi ulkoiselta meteliltä,  päästää irti ja kuunnella... Hsssss... Sinä voit kuulla sen...

Erilainen

Waijoo
Aaahai
Waijoo
Uh

Koska mä oon hidas mua saa lyödä,
kun mä oon hidas mua saa potkia
Rangaistusta mä saan tämän tästä
Sakkoa, pakkoa isän kädestä
Kun mä oon hidas mua saa lyödä,
koska mä oon hidas mua saa potkia
Rangaistusta mä saan tämän tästä
Sakkoa, pakkoa

Kun mä näen niiden kirjeen,
kuulen kellon soivan
Mistähän ne luulee, että mä tänkin hoidan
Pommi räjäytti mun talouden taas loppuvuodeksi
Vauraus jääköön muiden huoleksi
Mitään ei jää mulle käteen ellen kultaan vuoleksi
Anna, kun mä tavaan tän suomeksi

Hidas, mua saa lyödä,
kun mä oon hidas mua saa potkia
Rangaistusta mä saan tämän tästä
Sakkoa, pakkoa isän kädestä
Kun mä oon hidas mua saa kurittaa,
laillista tietä ja mun pitää pulittaa
Verokarhu mun tulojani pulittaa,
vaikka mun tulot sitä tuskin edes kutittaa

Hidas, mua saa rangaista
Oon pedon kidassa ja odotan hammasta
Koska mua rökitetään taas, kun en saa aikaan
Ja jos saan aikaan, niin en määräaikaan
Postiluukku kolahtaa taas raippa raikaa
Babylon ei diggaa Jukka Poikaa

Kun oon hidas mua saa lyödä,
kun mä oon hidas mua saa potkia
Rangaistusta mä saan tämän tästä
Sakkoa, pakkoa isän kädestä
Kun mä oon hidas mua saa lyödä,
koska mä oon hidas mua saa potkia
Rangaistusta mä saan tämän tästä
Sakkoa, pakkoa

Eipä löydy ymmärrystä systeemin sydämestä
Saa köyhää lyödä sakoilla
ja sanktioilla piestä
Ei toimi tää mun puolesta
Tää toimii mua vastaan
Saan tuomioni ainoastaan

Koska oon hidas mua saa lyödä,
kun mä oon hidas mua saa potkia
Rangaistusta mä saan tämän tästä
Sakkoa, pakkoa

Eikä mua huvita kumarrella kuvia
Pyytää niiden lupia
Antaa niiden sotia
Ottaa niiltä hittiä
Teen siitä hittiä
Ehkä jään plussalle
Vaikka vähän alle

Koska oon hidas tietoisesti
Tiedän, että oon rikas sielullisesti
Mullon aina töitä
Mullon aina pesti
Ganja on mun johtaja
Totta totisesti

Hommat kasautuu, en osaa varautuu
Niin, et hyvis ajoin asiat vois tapahtuu
Liian vähän kerralla mun tajuntaan mahtuu
Poika liian usein liian myöhään havahtuu

Hidas, mua saa lyödä,
kun mä oon hidas mua saa potkia
Rangaistusta mä saan tämän tästä
Sakkoa, pakkoa

Kun mä näen niiden kirjeen,
kuulen kellon soivan
Mistähän ne luulee, että mä tänkin hoidan
Pommi räjäytti mun talouden taas loppuvuodeksi
Vauraus jääköön muiden huoleksi
Mitään ei jää mulle käteen ellen kultaan vuoleksi
Anna, kun mä tavaan tän sulle suomeksi

Hidas, mua saa lyödä,
kun mä oon hidas mua saa potkia
Rangaistusta mä saan tämän tästä
Sakkoa, pakkoa

Jee-ee
Why-yoo

Hidas- Kylmästä Lämpimään By Jukka Poika

Katkera totuus

Katkera totuus- Kylmästä lämpimään by Jukka Poika


Kukaan ei jaksa kuunnella mun marinaa
Aivan yhtä hyvin voin olla hiljaa
Katkera totuus on, että kaikki tahtoo auringon
Eikä ketään kiinnosta mun sadepilvet

Kukaan ei pysty parantamaan mun sydäntä
Joten nielen itse yksinäisyydessä
Katkeran totuuden, että itse oon vastuullinen
Omasta onnestani nyt ja tässä
Katkeran totuuden, että itse oon vastuullinen
Omasta onnestani nyt ja tässä

Katkera totuus puhdistaa
Nielaisen, rentoudun, annan sen vaikuttaa
Jos ei se tapa, se vahvistaa
Mut anna kun mä pureskelen sitä vielä hetken

Kukaan ei jaksa kuunnella mun marinaa
Aivan yhtä hyvä mun olla hiljaa
Katkera totuus on, että kaikki tahtoo auringon
Eikä ketään kiinnosta mun sadepilvet

Kukaan ei pysty parantamaan mun sydäntä
Joten nielen itse yksinäisyydessä
Katkeran totuuden, että itse oon vastuullinen
Omasta onnestani nyt ja tässä
Katkera totuus on, että kaikki tahtoo auringon
Eikä ketään kiinnosta mun sadepilvet

Sairaanloinen sairaskertomus valittamisen ilosta

Olen alta kolmenkymmenen ja minulla on vasemman jalan polvessa kuluma (johtuen eturistisiteen leikkauksesta vuosia sitten) ja ilmeisesti kuluman vuoksi nilkka oireilee. Kaikenlainen jalkatyöskentely tuntuu välillä todella raivostuttavalle ja saa aivot räjähdyspisteeseen.

Nivelmateriaalini on ortopedin mukaan hyvin hyvin elastista, minun kannattaisi kuulemma alkaa harjoitella sirkukseen sellaiseksi laatikkonaiseksi. Ohjelmanumeroni olisi sulloutua pieneen laatikkoon...

Minulla todettiin vajaa puolivuotta sitten välilevyn pullistuma lannerangassa joka puudutti jalkaterääni. Se jäykistää vasenta puolta. Rintarangassani on erittäin huono liikkuvuus ja toisinaan se jumittaa ihan kunnolla selänpuolella ja nyt ilmeisesti se oireilee rintakehälle menemällä lukkoon. Se on kivulias välillä. Kaularangassani on oikonotko ja sillä on ilmeisesti osansa ja kaikilla edellä mainituilla, niskarusetin eli kallonpohjan lihasten sietämättömään jumitilaan joka aiheuttaa välillä tuskaista päänsärkyä. Eikä tilannetta helpota stressitilan mukaan vaihteleva öinen hampaiden narskuttelu ja hartioiden jännittäminen...



Ortopedi tuumasi olkapäistäni seuraavaa: "Enpä ole 30 vuoden urani aikana tälaisia nähnyt". Olkanivelenpinta on hyvin pieni suhteessa suuriin olkaluihini. Näiden pitäisi siis ikään kuin kiinnittyä toisiinsa. Sen lisäksi että paikaltaan meno on herkässä kättä on 10cm liikaa helpottamaan vipuliikettä... Tuo rakenneominaisuus aiheuttaa välillä hyvin tuskaista säteilyä pitkin käsiä mikä johtunee eri lihasten jumiutumisesta...

Liikunta ja lihaskuntoharjoittelu on minulle henkireikä ja ilman sitä tuskin kykenisi enää liikkumaan normaalisti. Saati jos olisin ylipainoinen.

Nämä kaikki ihanat "rakenneominaisuudet" oireilevat usein enemmän silloin kun myös muunlainen stressitaso nousee ja sitten kun tähän yhdistetään vielä PMS( http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00163) ja muutama ulkopuolinen vastoinkäyminen niin voi mahtava mikä FIILIS!! Ja sellainen päivä on tänään!

Vaan tiedättekö mitä? Valittaminen ei auta näihin mihinkään vaivoihin. Ja kukaan muu ei voi tehdä asioille mitään kuin minä itse. Voin kiukutella ja valittaa mutta se luultavasti vain pahentaa stressiä ja jumittaa lihaksia.

Paras lääke näinä päivinä on hyvä seura, rentoutuminen (EI ALKOHOLILLA!) esimerkiksi saunomalla, uimalla, hieronnalla, teatterilla, elokuvilla, liikunnalla, karaokella, joogalla, kosmetologilla, hyvällä ruoalla, MUSIIKILLA, käsi ja jalkahoidolla tai millä tahansa mikä on MUKAVAA ja siellä missä on MUKAVAA!

Minä lähden nyt tekemään MUKAVAA!  ;)

Mies ja Nainen puntarissa

Naisen mieli on vinkeä vekotin. Vaan vähintään yhtä vinkeä on miehen mieli. Mielen vaaka on sellainen vaaka jossa toisessa vaakakupissa on hyvä mieli ja toisessa vaakakupissa on stressi. Vaaka kiikkuu elämäntilanteiden mukaan ja stressikuppi täyttyy naisilla erilaisilla asioilla kuin miehillä ja toisinpäin.

Hyvän olon kuppi taas täytty miehillä testosteronin vaikutuksesta ja naisilla oksitosiini tasojen noustessa.

Mies voi monellakin tavalla täyttää naisen hyvän olon kuppia enkä nyt puhu seksistä. Samoin nainen voi nostaa miehen testosteronitasoja enkä nytkään puhu seksistä... ;)


 

Nainen ja mies, venuslainen ja marssilainen

Ymmärtäminen auttaa ja  tekee hyvää!

tästäpä kaikille sinkuillekin lukemista:

http://wsoy.fi/yk/products/show/75747

Kateus on kansantauti

” Huomasitko että oli Törröset vaihtaneet sen keväällä ostamansa avoauton taas johonkin farmariin. On kyllä ihme touhua kun aina pitää olla vaihtamassa!” 

”Kuulin kylillä että oli se Röpöttelijän poika taas reissussa jossain Italiassa ollut. On se hirveää miten nuin kehtaa perintörahansa törsätä!”

”Oletko nähnyt sitä Suikkasen vaimoa, sillä on taas joku kauhea kunto kuuri päällä, sehän on kauhean laiha muutenkin. Varmasti sairastuu tuollaisella huhkimisella vielä!”

Jos kuulosti tutulle lauseelle omasta suustasi , niin suosittelen lukemaan eteenpäin ja pysähtymään miettimään että MIKSI sanoit ja olisiko syytä miettiä missä asioissa et omassa elämässäsi ole tyytyväinen.

Kateus. Kateus. Kateus. Se on se mikä on näiden lausahduksien takana. Sen sijaan että olisimme iloisia ympäristömme ihmisten puolesta, puheissa kiljuu kateus. Mikä ihmisistä tekee kateellisia? Minusta se on turhaa, se on typerää, se on joutavaa oman energian tuhlausta, se on ääliömäistä, se on suorastaan sairasta.

Useinkaan kateelliset eivät todellakaan tiedä mille todellisuudessa ovat kateellisia. Perineellä tuskin on ollut se helpoin tie ja usein varakkaat ovat tehneet jotain ansaitakseen omaisuutensa. Lottovoittajalla on ollut mahtava tuuri. Jokainen ihmiselämä on yksilöllinen tapaus. Ja niin pitkään kun ei ole kulkenut toisen kengissä ja nähnyt maailmaa hänen silmin on parasta pitää turpansa kiinni jos ei ole mitään positiivista sanottavaa.

Jokainen toivottavasti käyttää rahansa ja elämänsä juuri niin kuin ITSE parhaaksi katsoo. Arvostetaan sitä. Arvostelu on vanhanaikaista.

Muki on täynnä

Kynsi katkeaa, auto hajoaa, talous on tiukilla, sosiaalisissa suhteissa on vastoinkäymisiä, lemmikki sairastuu, talon peruskorjausta on tehtävä,  sukulaisia tai läheisiä kuolee, tulevaisuus on epävarma...

Elämässä on niitä aikoja, kun muki saattaa tulla täyteen huomaamattaan. Sen huomaa viimeistään siinä vaiheessa, kun meinaa alkaa parkumaan jonkin mitättömän tavaran ollessa hukassa tai kun jotain tippuu lattialle tai jokin muu mitätön asia ei suju. Pinna palaa loppuun sekunneissa.

Jos tuollaista jatkuu viikkoja se on merkki siitä, että muki on todellakin täynnä ja sille pitäisi silloin tehdä jotain. Tuo tuollainen edellä mainittu stressi on minusta yhtä vaarallista terveydelle kuin tupakointi, huono ravinto, runsas ulkoisten myrkkyjen(kemikaalien) saanti tai liiallinen jatkuva alkoholin käyttö.

Mitäs sille sitten tehdään? Ja onpa muuten helpommin sanottu kuin tehty. Peruskorjaus on silti tehtävä ja tulevaisuus ei muutu varmaksi eikä palkkaa nosteta valittamalla..

Minä olen nyt juuri siinä tilanteessa. Muki on täysi ja valuu jo yli reunojen. Suoraan sanoen en tiedä missä vaiheessa ja miten alan sitä tyhjentää eli miten eliminoin stressiä aiheuttavat tekijät. Toden näköisesti nyt on niin, että joudun vain vielä hieman venymään. Syksyn tullen muutamat muut tilanteet kuitenkin muuttuvat ja toivon niiden tuovan helpotusta. Jos ei, niin sitten se olkoon merkki siitä että on mietittävä vaihtoehdot ja tehtävä suuria päätöksiä.

Niin. Tosi asia vain on se että kukaan muu ei asialle mitään tee kuin ihminen itse. Jokainen on vastuussa omasta onnestaan olipa olosuhteet mitkä tahansa.

"Elämän tilannettaan ei voi valita, mutta siihen sopivan asenteen voi."

herrat Kylmä, Pimeä ja LämpöJaLäheisyys

Ilta pimenee ja pimenee ja pimenee ja päivä lyhenee ja lyhenee ja lyhenee ja pimenee... JA KOHTA SE ON PELKKÄÄ PIMEÄÄ JA KYLMÄÄ!!

Syvä huokaus. Mielessä pyörii muutto Espanjaan. Syyskuusta toukokuun alkuun Espanjassa ja toukokuun alusta syyskuun alkupuolelle Suomessa. Jos luoja suo niin näin on vielä joku päivä. Haluan kuitenkin tehdä elämässä muutamia asioita ennen sitä...

No, nyt kun kuitenkin olen täällä suomessa ja väistämätön tosiasia on että pimeä ja kylmä tulee. On vain pukeutumis ja suhtautumis kysymys, miten siitäkin voi nauttia...( Kliseeeeeeee. Jos ei tykkää kylmästä niin sitten EI!)
No mutta kuitenkin helpottaa elämää kummasti kun asennoituu ja varustautuu olosuhteiden mukaan.

Avain sanoja herrojen Kylmä ja Pimeä vastaanottoa varten:

takkatuli, punaviini, haudutettu tee ja Tumma suklaa, otsalamppu, nauru, irkkukahvi, kynttilät, sauna, kuuma kylpy, kuuma palju, ystävät...

villapaita, sydämmen tykytykset,  jazz, tuvan uuni, soul, lapaset, villasukat, pipot, herkät hetket, kaulahuivi, karvahattu, blues, Sievin nahkasaappaat, pitkä untuvatakki, lohkolämmitin...

Hmm.. onneksi olen varusteiden kannalta melko valmis vastaan ottamaan herrat Kylmän ja Pimeän. Vain oma herra LämpöJaLäheisyys puuttuu..

Hirviögalleria, osa 2

Tyttö oli alle kymmenen. Hän oli sisimmässään hyvin herkkä ja haavoittuvainen, kuten tuon ikäiset lapset ovat. Hän teki asiat kuten lapsi tekee. Tekee joskus virheitä oppiakseen elämää. Virheistä muistettiin varmasti moittia.

Tyttö teki asioita myös hienosti ja hyvin. Harvemmin kehuttiin, elekielellä usein painostettiin. Tee paremmin, tee paremmin.

Kävin tänään lenkillä ja tajusin että kättäydyn samalla tavalla nuorta koiraani kohtaan... Vaadin ja vaadin eikä mikään riitä...

pitää olla pikkusen pläski..

Laitoin ruokaa ja kuuntelin radiota. Kanavalla aloitettiin keskustelu tutusta ja loppuun asti jauhetusta aiheesta: miksi suomalaiset ovat lihavia. Tartuinpa tähän aiheeseen nyt todella pitkästä aikaa.

Muutama vuosi sitten perehdyin ravitsemus-aiheeseen melko perinpohjaisesti ja ennen kaikkea kriittisesti. Muutin omia ruokailutottumuksiani ja aloin voida paremmin. En varsinaisesti laihtunut vaan aloin voida kaikinpuolin paremmin.

Tuohon aikaan aihe sai sapen kiehumaan. Nykyään se enemmänkin harmittaa ja pitkästyttää. Se miksi sappi kiehui ja mikä nyt harmittaa on se että syytä etsitään kaikkialta muualta kuin missä se on. Kas, kun mikään ei ole niin yksinkertaista kun kyseessä on ihmiskeho. 

Kerronpa nyt lyhyesti mikä on minun näkemykseni tähän sangen visaiseen kysymykseen: miksi suomalaiset lihovat?

Asenne: koko suomalainen ruokailutapa (sanalla sanoen: hotkiminen) perinjuuriaan ei ole koskaan ollut suotuisa ihmisekeholle. Kun lapsille viljellään jo pienenä että syöppä nyt reippaasti eli nopeasti, kenelläs se on ensimmäisenä lautanen tyhjä? 

Sen sijaan kun voitaisiin näyttää lapsille jonkilainen toisenlainen malli jossa kenties keskityttäisiin hyvään ja arvokkaaseen ruokaan ja sen hyvään makuun sekä laatuun.

Elintarviketeollisuus: Voisin vääntää tämän täysin sarkasmiksi mutta en nyt tee sitä. Kuvittelen että elän aikaa jolloin ei ollut tätä kyseistä teollisuuden haaraa. Hankin elintarvikkeeni omavaraisesti itsekasvattamalla ja naapurista vaihtamalla, metsästä keräämällä ja metsästämällä. Voi, maito ja jogurtti valmistetaan itse. Näettekö tässä yhtään lihavaa tai huonovointista? Minä en.

Nyt markettiaikaan voi myös elää näin erona vain se että voit kävellä hakemaan nämä edellä mainitut kaupasta huomattavasti vähemmällä vaivalla kun tekisit kaiken itse.

Väitänpä että jos jokainen meidän tai edellisen sukupolven edustaja joutuisi miettimään perinjuurin sitä mitä mielestään kokee OIKEAKSI ravinnoksi ihmiselle, ilman että siihen sotketaan ainuttakaan mainosta tai uutista mistään ravintoon liittyvästä, toivoisin todella että vastaus olisi jotain mainitsemani suuntaista.. Vai kuinka harvaksi omilla aivoilla ajattelijoiden joukko on päässyt kutistumaan.. 

Meidän lapsiltamme emme enää voi mitään tällaista tajuamista olettaa, kiitos elintarviketeollisuuden ja päättäjien. Surullista. "Pikku-Liisa, mistä maito tulee?" kysyy opettaja. Liisa vastaa: " No kaupasta tietenkin!" Pikku-Erkki, mikä on parasta kalaa?" Erkki vastaa: "kalapuikot". Jo nyt lapset vierastavat ja ällöävät oikeita elintarvikkeita, kuten raakaa lihaa ja kalaa, munia ja maitoa.

Niin sairasta kuin tämä kaikki onkin, ihmispolo on sokeutunut täysin tämän asian suhteen. Suurin ja ratkaisevin tekijä tässäkin on raha. Elintarvike teollisuus ei eläisi näillä edellämainituilla tuotteilla ja ihmispolon terveyden kustannuksella teollisuus elää ja voi hyvin mutta ihminen ei.

Tiivistäen lihavuus johtuu kehon epätasapainosta (muutamia muita oireita mainitakseni: jatkuvat mieliteot, mielialavaihtelut, kivistykset, kolotukset, säryt, hilseily, lihaskipu, päänsärky listaa voisi jatkaa loputtomiin) ja epätasapaino johtuu pitkälle juuri väärästä ja puutteellisesta ravinnosta josta jää puuttumaan muunmuassa elämälle tärkeät mikroravinteet, vitamiinit, kivennäis ja hivenaineet sekä monet muut.

Sanoipa mainokset ja tutkimukset mitä tahansa on asia valitettavasti kutakuinkin näin. Kysykääpä kuka rahoitti tämän ennen kuin uskotte mitään.

Harmittaa.

Ihmissuhdepeliä

Ne pelaa, jotka ei pelkää vai onko asia sittenkään niin. Ne pelaa joilla on haarniska. Vai ne pelaa jotka osaa... Vai pelaako ne jotka pelkää... Pelaaminen lienee suhteellinen käsite. On olemassa reilu peli ja epäreilupeli, mutta Ihmissuhdepelistä puuttuu tuomari. Jää jokaisen omalle tunnolle määritellä säännöt.

Kun ihminen kiinnostaa ja kas, taitava pelaaja päätyy ihmisen kanssa siihen mihin haluaa, harvemmin kuitenkaan suhteeseen. Miksi? jokuhan siinä ihmisessä kiinnosti. Mihin kiinnostus loppui? Vai loppuiko se. Pelissä saattaa haavoittua jos antaa liikaa itsestään. Raottaa haarniskaa tai vaihtaa taktiikkaa kesken pelin...

Olen kuullut miesten sanovan, että naiset ovat hankalia. Ei vastaa puhelimeen eikä viestiin.. On hankalasti tavoitettava..

Olen kuullut naisten sanovan että miehen ovat hankalia. Ei vatsaa viesteihin  eikä puhelimeen. On hankalasti tavoitettava.

Ja edelleen..

Olen kuullut miesten ja naisten sanovan että nainen tai mies ottaa yhteyttä usein.. Se ahdistaa ja ajaa miehen tai naisen tiehensä, kiinnostus katoaa.. Vai katoaako? Mitä oikeastaan tapahtuu...?

Taitava pelaaja tunnistaa "vastustajan" taktiikan...

Känkkäränkkä saapui jälleen

Itikka pistää ja voisin ampua sen haulikolla, vettä roiskuu tiskipöydältä lattialle ja voisin rääkyä raivostuksesta, polvi kerää nestettä  vanhan vaivan takia ja voisin vetää sen johdosta itkupotkuraivarit, internetti tökkii ja voisin heittää koneen ikkunasta pihalle. Koira leikkii ja sekin ärsyttää. Sisälläni myllää känkkäränkkä, joka tulee kerran kuussa tökkimään kepillään, parin päivän viiveellä.

Olen nainen ja minulla on PMS oireita.

Näinä päivinä pitäisi tehdä vain ja ainoastaan sitä mikä hyvälle tuntuu, mieluiten olla ystävien kanssa ja tehdä jotain kivaa. Olisi suotavaa saada ajatukset positiivisiin juttuihin, paljon naurua ja hymyä.

Ehkäpä teen sen. :)

Pintaa syvempää

Ei ole väliä sillä, mistä olet kotoisin
Ei ole väliä sillä, mitä teet työksesi
Ei ole väliä sillä , mitä harrastat
Ei ole väliä sillä, miten pukeudut

Vain sillä on väliä, että haluat kuunnella, ymmärtää ja hyväksyä minut
Tunnetko minut sillä tavalla, jolla kukaan muu ei ole koskaan tuntenut...

Ei ole väliä sillä, mitä teen elääkseni
Ei ole väliä sillä, miten pukeudun
Ei ole väliä sillä, miten nauran
Ei ole väliä sillä, mitä harrastan

Vain sillä on väliä että haluan ymmärtää kuunnella, ymmärtää ja hyväksyä sinut.
Tunnenko sinunt sillä tavalla jolla kukaan muu ei ole koskaan tuntenut...

Mitä jos....

tietäisimme että saisimme elää enää viisi vuotta, kuitenkin täysin terveenä? mitä tekisimme elämällämme? kehen pitäisimme yhteyttä, missä haluaisimme asua, miten haluaisimme päiviemme kuluvan, vai vaikuttaisiko tieto mitenkään mihinkään, eläisimmekö samalla tavalla ajattelematta asiaa viimeiseen päivään saakka...

Elämä on päättymätön nipu isoja ja pienempiä valintoja, joita voi tehdä itse tai antaa toisten tehdä puolesta. Mitäs jos olisi kupla jossa emme kuulisi mitään muuta tahtoa kuin oman tahtomme ja halumme. Kuinka paljon elämä muuttuisi... Pitäisikö tuohon kuplaan pyrkiä.. Kuuntelisi omaa sisintään. Mutta voiko sen kuulla selvästi? Mistä oikeastaan tietää mikä on omaa sisintä.. Onko kaikki muut äänet vaijentaneet sen äänen. Kasvattajien ääni, yhteiskunnan ääni, naapureiden ääni, MitäNeMuutMiettii-ääni, rahan ääni.. Mutta mikä on oma ääni...

Toisinaan oma ääni vain on niin heikko ettei se oikein kuulu ja vaikka kuuluisikin joku edellä mainituista huutaa lujaa päälle... Toisaalta se voi olla taistelua jos oma ääni kuuluu selkeästi... Taistelua ainakin siihen saakka kunnes jompikumpi voittaa...

Pari sanaa esteestä...

Entäs jos- ajattelu saattaa olla elämää estävää ajattelua... Vakuutusyhtiöt tekevät hyvät rahat meihin kylvetyn entäs jos- ajattelun ansiosta. 82-vuotias mummoni tuumaa usein: "minulla ei ole eläessäni ollut yhtään vakuutusta ja hyvin olen tänne asti pärjännyt" Niin.

Selviytyjän kesyttämisestä...

Näkisit sieluni,
ymmärtäisit ärtymykseni sisimmän,
käsittäisit hätäni.

Olisit rauhallinen ja ymmärtäväinen
niinä hetkinä kun kuoreni raivoaa
ja sieluni sortuu,
selviytyjäni taistelee ja
herkkä nainen murtuu.

Kuulisit naisen vaikeroinnin ja
vastaisit hätähuutooni niinä hetkinä
kun keho puhuu raivonkielellä

Sinulla olisi avaimet kuoreni lukkoon,
se on valmistettu sisällesi
se on sielusi tuntoaisti joka kuulee sieluni huudon.

Vain sinä pystyt kesyttämään selviytyjän
ja avaamaa sieluni niinä hetkinä.

Elämän kerrostalossa on loputtomasti kerroksia...

Aina kun saa auki yhden kerroksen kaikki kaapit ja oivaltaa asiat, selviää yllätyksistä ja vastoin käymisistä ja luulee tuntevansa kaikki kulmat siitä kerroksesta avautuu seinään hissin ovi joka vie seuraavaan kerrokseen jossa odottaa omat yllätyksensä ja hajonneet astiansa.  Hissillä pääsee kohti sitä mitä haluaa elämältään...

Jos jättää jonkin kolon ja kaapin tutkimatta eikä kohtaa kerroksen haasteita ei hissin ovi koskaan ilmesty...

Humala, viina ja villit naiset

Meidän suomalaisetn alkoholikulttuuri muistuttaa sitä aikaa ,kun miehet kulkivat eläimen taljat päällään , juoksivat riistan kiinni metsästä ja örisivät emännilleen. Tuleepa mieleen myös viikingit. Sivistysvaltio siis viimeisen päälle. Mistä ihmeestä tuo tapa on meille juurtunut. Vai osuinko naulankantaan? Milloin ja mistä suomalainen juomakultturi sai alkunsa? Se ei ainakaan tuollut tuontina ranskan maalta tai muista välimeren maista.Teknologia kehittyy, mutta juomakulttuuri laahaa pahasti perässä.

Minä opettelin juopottelemaan jo aivan liian varhain. Niinhän kaikki tekivät. Se oli kova juttu se. Alkoholin ainoa tarkoitus oli siis saada pää sekaisin. Vedettiin perseet ja rymyttiin pitkin kyliä. Ei sieltä mitään erityisen mukavia muistoja olekkaan... Elämän varrella asenteet ja kokemukset alkoivat muokata mielikuvia alkoholista varsinkin viineistä, mutta toiminta säilyi melkopitkälti samanlaisena. Kun otettiin niin otettiin olan takaa. Se oli joko tai.

Nykyään tilanne on toisenlainen. Elämä on opettanut paljon ja tiedon kautta asenteet ovat muuttuneet  myös alkoholia kohtaan.  En mielellään juo viiniä muualta kuin viinilasista. Punaviini onkin suosikkini ja nautin sitä usein lasillisen ruoan kanssa sekä seurustelu juomana illanvietoissa.
Olutta, jota ennen join kaksin käsin, en juo nykyisin enää lainkaan. En juo sitä siksi, koska en erityisemmin pidä sen mausta ja toisekseen se on viljatuote, jotka eivät sovi minulle muutenkaan. Väkeviin en pääsääntöisesti koske lainkaan, koska ne eivät todellakaan sovi minulle. Drinkkejä nautiskelen silloin tällöin. Espanjan reissuilla viinien ohella vakionautintoaine on pinacolada, joka on siis drinkki. Se sisältää Bacardia, kookosmaitoa ja ananasmehua. Hmm... :)

Suomalaiset voisi jakaa mielestäni kolmeen ryhmään alkohinkäytön suhteen; alkoholistit, ihmiset joille alkoholi on päivittäinen pakko.  Joko tai juojat, ihmiset jotka rentoutuvat vetämällä perseet ja sillä mitä juodaan ei ole niin väliä ja nautiskelijat, ihmiset, jotka tietävät mitä juovat ja eivät pidä hillitöntä humalaa itsetarkoituksena.

On todella saanut tehdä töitä, että on päässyt omien tapojensa suhteen tähän pisteeseen  siitä mistä yhteinen matka alkoholin kanssa alkoi. Ja silti vanha juurtunut tapa nostaa välillä päätään ja kontrolli katoaa.

Asenne taitaa olla tässkin se ratkaisevin tekijä... Vai onko viina sittenkin vain viisasten juoma? Ketkö sitten ovat niitä viisaita? Mistä meidän juopottelukulttuuri kumpuaa ja kuinka paljon todella puramme paineita perseiden vetämiseen? Onko siitä apua vai pahentaako se tilannetta? Vai onko syy jopa yhteiskunnan päättäjissä? Kuinka moniteräinen miekka tämä onkaan? Kuinka moni hukkuu humalassa ensikesänä?

Tässäpä onkin puhtimista, mutta pidetään jokainen kiinni omasta mukista ja huoli siitä mitä se sisältää ja paljonko. :D JepJou!

Hirviögalleria, osa 1

Tyttö oli 16- vuotias. Hänen isoäitinsä oli ollut tytön elämässä aina suuri auktoriteetti, niin hyvässä kuin pahassa. Kun tytöstä tuli teini-ikäinen ja hän alkoi hakea rajojaan, mummo paheksui tyttöä usein ääneen ja osoitti ilkeästi paheksuntaansa sanoin ja elein.

Eräänä päivänä tyttö meni taas mummolaansa kylään. Jälleen mummo töksäytti arvostella tyttöä.
Tyttö kimmastui ja puuskahti
"Ainahan minä olen tämän suvun mustalammas ollut!"

Mummon kasvoille nousi ylpeys ja röyhkeys,hän katsoi tyttöä tuimasti silmiin ja lausui painavalla äänellä
"Itse olet osasi valinnut."

Tyttön sydän pusertui ja valtava viha, kiukku ja ahdistus valtasi hänet. Tyttö syöksyi ovesta ulos ja läimäytti oven takanaan. Mummo tuli vielä ovelle huutamaan:
"Meillä et ovia paisko!"

Tyttö hyppäsi pyöränsä selkään ja ajoi kotiinsa. Matkalla hän mietti:
"Ei minua hyväksytä täällä."

Tyttö itki.

on ihmisiä ja on ihmisiä...

mutta on myös ihmisiä. Tästä voisi päätellä että on kolmenlaisia ihmisiä. Yhdet elävät sillä mallilla kuten heidät on maailmalle laitettu eivätkä näe missään muutoksen tarvetta. Omaksuvat sen mallin mikä oli kotona ja tyytyvät siihen. Tai eivät tiedosta sitä. Tiedostamattomuus saattaa näkyä oireiluna, kun ahdistaa ja on levoton olo, on tarve haalia ympärilleen materiaalia...

Toiset tiedostavat muutoksen tarpeen, haluauvat tehdä jotain toisin. Haaveilevat toisenlaisesta elämästä ja toisenlaisesta minästä. Pelko estää tekemästä muutoksia. Pelko estää astumasta mukavuus alueen ulkopuolelle. Tiedostaminen ja pelkääminen voi olla aika ajoin varsin tuskallista. Kiire saattaa olla hyvä tekosyy pakoilla pelkoa..

Kolmannet tiedostavat, kohtaavat ja voittavat pelkonsa ja toimivat. Suuntaavat elämänsä kohti unelmiaan.

On vain ihmisestä itsestään kiinni kuka näistä haluaa olla. Tekosyitä ja syyllisä sekä vastuunkantajia on helppo nimetä mutta vaikeampaa on tehdä kuten ITSE haluaa.

Perhe-elämää mutta kenen ehdoilla

Yhteiskunta asettaa käyttäytymismallin, jossa ihanne-elämänkulku näyttää jotakuinkin tältä: löydät sen oikean sinkkumiehen/naisen vajaa kolmekymppisenä, menette naimisiin ja hankitte lapsi tai toisinpäin, olette vakinaisissa työsuhteissa ja ostatte oman asunnon. Tällaiseen perhe-elämään luonnollisesti liittyy myös farmariauto ja ehkä koira. Mistä tällainen malli tulee ja miksi?

Joskus tuntuu siltä ,että ihmiset toteuttavat tuota mallia vain siksi, koska se on hyväksyttävä ja mallikansalaismalli elää. Toisaalta sehän on biologian täyttymys: on jatkettu sukua. Toiset ovat kuitenkin aidosti onnellisia tuolla mallilla. Ja rakastavat toisiaan. Mutta toisaalta onko ihmisen enää järkevää jatkaa sukua...

Mitä sitten kun se on siinä, ollaan saavutettu ihannetila lapsineen ja asuntoineen ja avioliittoineen. Mitä sitten kun kuvaan astuu kolmas osapuoli, ihminen joka herättää tunteita. Toinen pysähtyy ja alkaa pohtia elämää.Hän saattaa pohtia: Olenko onnellinen näin? Tätäkö MINÄ haluan? Mitä MINÄ haluan? Tai syöksyy suinpäin tunteiden viemänä ja toimii vastoin omia arvojaan. Miksi hän tekisi niin?

Miten määitellän perhe? Minulle perhe on ne joiden kanssa tunnen itseni hyväksytyksi ja olevani turvassa. Toisaalta perhe on myös verisukulaisia. 

Onko olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua, kun kysy on tunteista. Minusta ei niin kauan kuin oma moraali on rehellinen ja puhdas. Ei ole olemassa säännöstöä joka voisi ulkopuolelta määrätä miten tulisi tai pitäisi toimia. Ainut säännöstö on ihmisessä itsessään. Ja terve sisäinen säännöstö ottaa tarvittavalla tavalla myös kanssaeläjät huomioon. Olisi suotavaa toimia pienimmän pahan mukaan.

Jokaisella varmaan on jokin ihannekuva omasta elämästään ja tulevaisuudestaan. Niin minullakin ja se mitä se voisi olla, on perhe-elämää, mutta se perhe ei välttämättä ole aviomies ja omat lapset. Minun perhe-elämäni olisi elämää yhteisössä jossa on rehellisyys, turva, luottamus, rauha ja arvostus. Koostuipa se sitten miehistä tai naisista, lapsista tai elämisitä.

Minulle perhe ja perhe-elämä ei ole se miten yhteiskunta sen määrittelee vaan se miten minä sen määrittelen. Se on yhteisö jossa on hyvä ja rauhallinen olla.

Raaka peli

Kun peli on kovaa ja paine kasvaa
Peli on raakaa ja vaatii tahtoo
saattaa ottaa
saattaa antaa
Saattaa kaataa vaikka kui raataa...
-RAUHA

outo kolo sydämmessä..

Kello on kuusi illalla ja ulkona on valoisaa. Aistin sen joka solullani.. Se on kevät. On levoton olo ja sydämmessä on outo kolo. Se on se intohimon, villin rakkauden ja huolettoman elämän kolo joka kaipaa kipeästi täytettä. Riudun siitä tuntteesta... Kävelen levottomana ympyrää ja odotan että jotain tapahtuu..

Turhaudun.. Istun ja seison, pyörin ja hyörin.. Odotan.. Kaipaan sitä tunnetta niin... Sitä kun kosketus tuntuu jokaikisessä solussa, se vie jalat alta ja tuntuu kuin olisin syntynyt uudestaan täydellisen eheänä täynnä iloa, rakkautta ja intohimoa!

Kevät, kevät, kevät... sain eräänä päivänä murun siitä tuntesta ja nyt janoan sitä kuin huumetta...

Kevät, kevät, kevät... hän tunsi huumeet, juotti minulle villin rakkauden huumetta...

Kevä, kevät, kevät.... miten pitkälle nainen saattaa mennä saadakseen janonsa sammumaan...

Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...

Ah sitä nuoruuden hurmaa. Ensirakkaus on ehkä yksi mahtavimpia asioita, joita ihminen kokee elämässään. Tarkoitan ensirakkauden tunnetta. Ensirakkaus suhteena on sitten toinen asia. Tunne on niin voimakas että se sekoittaa nuorukaisen aivan täysin. Siinä iässä kun sitä ollaan yleensä sekaisin muutenkin. Muistan elävästi oman ensirakkauteni, ensimmäisen suhteeni. Siinä sinkoili sydämmet ja heinähangot pulloista puhumattakaan.

Tuo vaihe voisi olla ensimmäinen porras ihmissuhteiden kiemuraiseen maailmaan jossa selviytyminen ei ole itsestään selvyys. Sympatia, empatia, ymmärrys, rakkaus, viha ja mustasukkaisuus sekä kaikki muut tunteet ovat asioita, joita opettelemme ymmärtämään ja hallitsemaan itsessämme. Opettelemme ymmärtämään itseämme ja kasvamaan. Kasvu ei lopu koskaan niin pitkään kun ihminen itse tiedostaa tarpeensa.

Lasten itsenäistyminen alkaa jo varhain, mutta varsinainen irtautuminen riippumattomaksi omaksi itsekseen tapahtuu silloin, kun oivallamme itsemme ja haluamme tulla sydänystäviksi itsemme kanssa. Ovi omiin sydämmiimme on portti seuraavalle oivaltamisen portaalle. Irtaannumme henkisesti vanhemmistamme, veljistä ja siskoista ja niistä henkilöistä joihin turvaamme ja nojaamme.

Itsenäistyminen ja itseen rakastuminen ovat tapahtumia, joita ilman on hankala selvitä ihmissuhdemaailmassa. Nuiden prosessien jälkeen ihminen voi todella rakastaa myös toista ja ymmärtää ympäristöään täysin eri tavalla kuin aiemmin. Rakkaus ei ole enää turvautumista vaan aitoa Rakkautta josta voi nauttia täysin eri tavalla.. Vuorovaikutustilanteissa ja niiden jälkeen huomio suuntautuu kokonaan vastassa olevaan ihmiseen eikä niinkään enää itseen. Ei tarvitse miettiä että mitähän se minusta mietti ja miksi se sanoi niin ja niin , mitä minä tein... Sen sijaan huomio suuntautuu toiseen ja mielessä pyörivät kysymykset koskevat tätä toista ihmistä, voi aidosti kiinnostua toisesta kun esteenä ei enää ole oma epävarmuus ja luoton puute itseen.

"Kun sinua todella ahdistaa ja olet pettynyt itseesi, katso peiliin ja sano peilikuvalle se mitä sanoisit siinä tilanteessa parhaalle ystävällesi" -Rauha

Mielen orgasmi...

syntyy siitä kun mieli on rauhassa ja kaikki tuntuu olevan hyvin. Elämä on tässä ja nyt. Tänään ei ole kiire minnekkään eikä tänään ole ainuttakaan velvoitetta. Takana on kaksi mukavaa sosiaalista päivää ja yötä hienojen uusien ja vanhojen tuttujen seurassa. Vuorokausien aikana on saanut jakaa hyvää mieltä ja saanut sitä itsekkin. Olen kuullut itsestäni paljon hyvää, kokenut iloisia tapaamisia, saanut haleja ja hymyjä. Ja ennen kaikkea saanut jakaa tuota kaikkea myös toisille.

Tätä tunnetta ei pilaa oma epävakaa talous eikä muu epätäydellinen ja välillä rempallaan oleva ympäröivä materialistinen maailma. Nämä hetket ovat parhaita hetkiä elämässä, eheyttäviä hetkiä joista kumpuaa elämän tarkoitus, taju siitä miten onnekas olen kaikesta huolimatta. Toivon tällaista oivaltamista ja hyvän olon tunnetta, mielen orgasmia kaikille.

Kun ison talon emäntä...

isäntä, piika, renki, lapset ja karjakot on YKSI ihminen elämä kuullostaa tältä; pitää tehdä tuo, niin ja tuo ai niin ja tuo, tuokin ja tuo... tuo, sitten tuo ja tuo.... Herään seitsemältä ja aloitan puuhastelun. Ensin hoidan emännän hommat (ruoan laittoa) sitten isännän hommat (puun kantoa ja tuvan lämmitystä sekä raha-asioiden hoitoa), seuraavaksi tulee lasten hommat (koiran kanssa puuhailu tai lenkkily). Sitten lähden töihin ja töistä palattua jatkan piian hommista (pyykin pesua ja wc:n siivousta) ja päätän päivän puolilta öin rengin hommiin (auton huoltoa ja sauna puiden kantoa ja saunan lämmitystä).

Toki voisin jättää osan hommista tekemättä, mutta se voi olla että, elämä hankaloituisi melko paljon niiltä osin..

Haluanko minä elää elämääni näin? Vastaus on hyvin selvä, en halua. Joku voi olla sitä mieltä, että mitä enemmän suorittaa ja mitä enemmän tekee ja mitä enemmän on kiire, mitä enemmän omistaa ja mitä enemmän haalii sitä arvostettavampi ihminen on. Minä ajattelen toisin.

Minun arvomaailmassani ykköspaikalle nousevat ihmiset, jotka tavoittelevat sisäistä tasapainoa ja korkeaa itsetuntemusta. He arvostavat elämää ja terveyttä. He tunnistavat itsestään stressin ja toimivat välittömästi ehkäistäkseen sen. Heidän arkiaskareensa ovat tasapainossa ja he pyrkivät elämään sellaista elämää kuin tahtovat. He osaavat sanoa EI ja heidän elämänsä ohjat ovat vahvasti heidän omissa käsissään.

Jos elämässä ei tee valintoja itse , joku tekee ne meidän puolesta, se on selvä asia se. Jos valinnat tekee itse ne ovat monesti mieluisampia kuin toisten (lue: yhteiskunnan tai vanhempien...) tekemät valinnat.

Ystävät, elämäni H2O

Riemu, rakas ystäväni, korkeaenergia parson russelin terrierini, perheen jäsen vailla vertaa, alkoi hyppiä ovea vasten ja haluaa ulos juuri kun otin koneen syliin alkaakseni kirjoittaa blogitekstiä. Viimeisestä tekstistä onkin aikaa. Tänään on tapahtunut monta asiaa, jotka aiheuttavat minussa melkoista tunne myllerrystä niin surussa kuin ilossa. Olen menettänyt ystävän ja löytänyt vanhoja ystävyyssuhteita uudestaan sekä ylläpitänyt arvokkaita olemassa olevia ystävyyssuhteitani. Ystävien merkitys elämälle on valtava, niin suuri että sitä ei voi käsittää. Mitä elämä olisikaan ilman ystäviä...

Ystävät ovat elämäni happi, ilman ystäviä elämä olisi mitäänsanomatonta ja harmaata. En iloitsisi iloista, ahdistuisin ahdistuksesta, surisin suruani, itkisin itkuani, en tuntisi rakkautta, pelkäisin pelkoa, vihaisin vihaa ja kokisin kaikki muutkin tunteet itselleni epäsuotuisalla tavalla. Pusertuisin yksinäisyyteen ja kuristuisin kurjuuteen, syöpyisin olemattomiin tyhjyyden tunteesta. Vaikka asuisin linnassa ja minulla olisi kaikkea mitä rahalla saa, en nauttisi mistään niistä niin paljon kuin oikeiden ystävien seurasta ja ystävyyssuhteista.

Ystäville annetaan ja ystäviltä otetaan kuitenkin niin vaaka pysyy tasapainossa. Ystävät pitävät minut elossa ja elämäni värikkäänä, rikkaana ja eheänä. Jos en löydä elämästä mitän muuta tarkoitusta, löydän sieltä ystäväni. Ei mikään rahamäärä, ei valta, ei mammona korvaa hyvää ystävää!

Kalenteriimme merkattu ystävänpäivä lähestyy, mutta muistetaan ystäviä aina kun siltä tuntuu. Emme muista toisiamme koskaan liian usein!