maanantai 30. tammikuuta 2012

Ystävät, elämäni H2O

Riemu, rakas ystäväni, korkeaenergia parson russelin terrierini, perheen jäsen vailla vertaa, alkoi hyppiä ovea vasten ja haluaa ulos juuri kun otin koneen syliin alkaakseni kirjoittaa blogitekstiä. Viimeisestä tekstistä onkin aikaa. Tänään on tapahtunut monta asiaa, jotka aiheuttavat minussa melkoista tunne myllerrystä niin surussa kuin ilossa. Olen menettänyt ystävän ja löytänyt vanhoja ystävyyssuhteita uudestaan sekä ylläpitänyt arvokkaita olemassa olevia ystävyyssuhteitani. Ystävien merkitys elämälle on valtava, niin suuri että sitä ei voi käsittää. Mitä elämä olisikaan ilman ystäviä...

Ystävät ovat elämäni happi, ilman ystäviä elämä olisi mitäänsanomatonta ja harmaata. En iloitsisi iloista, ahdistuisin ahdistuksesta, surisin suruani, itkisin itkuani, en tuntisi rakkautta, pelkäisin pelkoa, vihaisin vihaa ja kokisin kaikki muutkin tunteet itselleni epäsuotuisalla tavalla. Pusertuisin yksinäisyyteen ja kuristuisin kurjuuteen, syöpyisin olemattomiin tyhjyyden tunteesta. Vaikka asuisin linnassa ja minulla olisi kaikkea mitä rahalla saa, en nauttisi mistään niistä niin paljon kuin oikeiden ystävien seurasta ja ystävyyssuhteista.

Ystäville annetaan ja ystäviltä otetaan kuitenkin niin vaaka pysyy tasapainossa. Ystävät pitävät minut elossa ja elämäni värikkäänä, rikkaana ja eheänä. Jos en löydä elämästä mitän muuta tarkoitusta, löydän sieltä ystäväni. Ei mikään rahamäärä, ei valta, ei mammona korvaa hyvää ystävää!

Kalenteriimme merkattu ystävänpäivä lähestyy, mutta muistetaan ystäviä aina kun siltä tuntuu. Emme muista toisiamme koskaan liian usein!