Rakastaa, ei rakasta, rakastaa...

Ah sitä nuoruuden hurmaa. Ensirakkaus on ehkä yksi mahtavimpia asioita, joita ihminen kokee elämässään. Tarkoitan ensirakkauden tunnetta. Ensirakkaus suhteena on sitten toinen asia. Tunne on niin voimakas että se sekoittaa nuorukaisen aivan täysin. Siinä iässä kun sitä ollaan yleensä sekaisin muutenkin. Muistan elävästi oman ensirakkauteni, ensimmäisen suhteeni. Siinä sinkoili sydämmet ja heinähangot pulloista puhumattakaan.

Tuo vaihe voisi olla ensimmäinen porras ihmissuhteiden kiemuraiseen maailmaan jossa selviytyminen ei ole itsestään selvyys. Sympatia, empatia, ymmärrys, rakkaus, viha ja mustasukkaisuus sekä kaikki muut tunteet ovat asioita, joita opettelemme ymmärtämään ja hallitsemaan itsessämme. Opettelemme ymmärtämään itseämme ja kasvamaan. Kasvu ei lopu koskaan niin pitkään kun ihminen itse tiedostaa tarpeensa.

Lasten itsenäistyminen alkaa jo varhain, mutta varsinainen irtautuminen riippumattomaksi omaksi itsekseen tapahtuu silloin, kun oivallamme itsemme ja haluamme tulla sydänystäviksi itsemme kanssa. Ovi omiin sydämmiimme on portti seuraavalle oivaltamisen portaalle. Irtaannumme henkisesti vanhemmistamme, veljistä ja siskoista ja niistä henkilöistä joihin turvaamme ja nojaamme.

Itsenäistyminen ja itseen rakastuminen ovat tapahtumia, joita ilman on hankala selvitä ihmissuhdemaailmassa. Nuiden prosessien jälkeen ihminen voi todella rakastaa myös toista ja ymmärtää ympäristöään täysin eri tavalla kuin aiemmin. Rakkaus ei ole enää turvautumista vaan aitoa Rakkautta josta voi nauttia täysin eri tavalla.. Vuorovaikutustilanteissa ja niiden jälkeen huomio suuntautuu kokonaan vastassa olevaan ihmiseen eikä niinkään enää itseen. Ei tarvitse miettiä että mitähän se minusta mietti ja miksi se sanoi niin ja niin , mitä minä tein... Sen sijaan huomio suuntautuu toiseen ja mielessä pyörivät kysymykset koskevat tätä toista ihmistä, voi aidosti kiinnostua toisesta kun esteenä ei enää ole oma epävarmuus ja luoton puute itseen.

"Kun sinua todella ahdistaa ja olet pettynyt itseesi, katso peiliin ja sano peilikuvalle se mitä sanoisit siinä tilanteessa parhaalle ystävällesi" -Rauha

Mielen orgasmi...

syntyy siitä kun mieli on rauhassa ja kaikki tuntuu olevan hyvin. Elämä on tässä ja nyt. Tänään ei ole kiire minnekkään eikä tänään ole ainuttakaan velvoitetta. Takana on kaksi mukavaa sosiaalista päivää ja yötä hienojen uusien ja vanhojen tuttujen seurassa. Vuorokausien aikana on saanut jakaa hyvää mieltä ja saanut sitä itsekkin. Olen kuullut itsestäni paljon hyvää, kokenut iloisia tapaamisia, saanut haleja ja hymyjä. Ja ennen kaikkea saanut jakaa tuota kaikkea myös toisille.

Tätä tunnetta ei pilaa oma epävakaa talous eikä muu epätäydellinen ja välillä rempallaan oleva ympäröivä materialistinen maailma. Nämä hetket ovat parhaita hetkiä elämässä, eheyttäviä hetkiä joista kumpuaa elämän tarkoitus, taju siitä miten onnekas olen kaikesta huolimatta. Toivon tällaista oivaltamista ja hyvän olon tunnetta, mielen orgasmia kaikille.

Kun ison talon emäntä...

isäntä, piika, renki, lapset ja karjakot on YKSI ihminen elämä kuullostaa tältä; pitää tehdä tuo, niin ja tuo ai niin ja tuo, tuokin ja tuo... tuo, sitten tuo ja tuo.... Herään seitsemältä ja aloitan puuhastelun. Ensin hoidan emännän hommat (ruoan laittoa) sitten isännän hommat (puun kantoa ja tuvan lämmitystä sekä raha-asioiden hoitoa), seuraavaksi tulee lasten hommat (koiran kanssa puuhailu tai lenkkily). Sitten lähden töihin ja töistä palattua jatkan piian hommista (pyykin pesua ja wc:n siivousta) ja päätän päivän puolilta öin rengin hommiin (auton huoltoa ja sauna puiden kantoa ja saunan lämmitystä).

Toki voisin jättää osan hommista tekemättä, mutta se voi olla että, elämä hankaloituisi melko paljon niiltä osin..

Haluanko minä elää elämääni näin? Vastaus on hyvin selvä, en halua. Joku voi olla sitä mieltä, että mitä enemmän suorittaa ja mitä enemmän tekee ja mitä enemmän on kiire, mitä enemmän omistaa ja mitä enemmän haalii sitä arvostettavampi ihminen on. Minä ajattelen toisin.

Minun arvomaailmassani ykköspaikalle nousevat ihmiset, jotka tavoittelevat sisäistä tasapainoa ja korkeaa itsetuntemusta. He arvostavat elämää ja terveyttä. He tunnistavat itsestään stressin ja toimivat välittömästi ehkäistäkseen sen. Heidän arkiaskareensa ovat tasapainossa ja he pyrkivät elämään sellaista elämää kuin tahtovat. He osaavat sanoa EI ja heidän elämänsä ohjat ovat vahvasti heidän omissa käsissään.

Jos elämässä ei tee valintoja itse , joku tekee ne meidän puolesta, se on selvä asia se. Jos valinnat tekee itse ne ovat monesti mieluisampia kuin toisten (lue: yhteiskunnan tai vanhempien...) tekemät valinnat.