tietäisimme että saisimme elää enää viisi vuotta, kuitenkin täysin terveenä? mitä tekisimme elämällämme? kehen pitäisimme yhteyttä, missä haluaisimme asua, miten haluaisimme päiviemme kuluvan, vai vaikuttaisiko tieto mitenkään mihinkään, eläisimmekö samalla tavalla ajattelematta asiaa viimeiseen päivään saakka...
Elämä on päättymätön nipu isoja ja pienempiä valintoja, joita voi tehdä itse tai antaa toisten tehdä puolesta. Mitäs jos olisi kupla jossa emme kuulisi mitään muuta tahtoa kuin oman tahtomme ja halumme. Kuinka paljon elämä muuttuisi... Pitäisikö tuohon kuplaan pyrkiä.. Kuuntelisi omaa sisintään. Mutta voiko sen kuulla selvästi? Mistä oikeastaan tietää mikä on omaa sisintä.. Onko kaikki muut äänet vaijentaneet sen äänen. Kasvattajien ääni, yhteiskunnan ääni, naapureiden ääni, MitäNeMuutMiettii-ääni, rahan ääni.. Mutta mikä on oma ääni...
Toisinaan oma ääni vain on niin heikko ettei se oikein kuulu ja vaikka kuuluisikin joku edellä mainituista huutaa lujaa päälle... Toisaalta se voi olla taistelua jos oma ääni kuuluu selkeästi... Taistelua ainakin siihen saakka kunnes jompikumpi voittaa...
Pari sanaa esteestä...
Entäs jos- ajattelu saattaa olla elämää estävää ajattelua... Vakuutusyhtiöt tekevät hyvät rahat meihin kylvetyn entäs jos- ajattelun ansiosta. 82-vuotias mummoni tuumaa usein: "minulla ei ole eläessäni ollut yhtään vakuutusta ja hyvin olen tänne asti pärjännyt" Niin.
