Elämä on hetkessä

Tässä hetkessä menneisyys ja tulevaisuus ovat vain mielen tuotetta. Kaikki ulkoinen on ulkoista, materiaali materiaalia ja raha rahaa, elotonta, täysin tois arvoista.

Kun löytää hetken ja hiljaisuuden silloin voi kokea todellisuuden.

Elämän energia virtaa meissä jokaisessa, kaikessa elollisessa.

Elämän tasapaino on tässä virrassa. Niin kauan kuin ihminen ei kuule hiljaisuutta, pysyttele hetkessä, niin kauan on sairaita ihmisiä. Niin kauan on ahdistusta, niin kauan on ärtymystä, niin kauan on stressiä ja niin kauan on mielihaluja, niin kauan yritämme tyydyttää jotain tyhjyyttä ja yksinisyyttä niin kauan teemme kaikkea tätä. Vain oman kehon kantaman valon puhdistaminen lopettaa kaiken tuon.

Elämän energia on kaiken pohja, ydin ja jalusta. Kun löydät tämän kaikki loksahtaa paikoilleen. KAIKKI.

Kaikki uskonnot etsivät tätä samaa. Valoa. Tuo valo on meissä jokaisessa, se ei tule ulkoa vaan sisältä. Lapsissa tuo energia on vielä olemassa, se on puhdas kunnes "aikuiset", liatut lapset likaavat puhtaatkin lapset.

Puhdista ensin oma valosi ja suojele lasten valoa kasvun ajan kunnes lapset osaavat suojella omaa valoaan itse!

Kielletyt tunteet

Lauantai ilta ja tunne vei katsomaan tangoa Kuopion musiikkikeskukselle. Kohtalon Tango ja Angelika Klas laulu, Minna Tervamäki tanssi ja Tanguedia Quintet. Täytyy kehua mahtavaa liikettä ja kehonhallintaa sekä syvää tulkintaa Minna Tervamäen tanssissa.

Mutta miten suomalainen yleisö tuntee kuunnellessaan tangoa? Musiikkia joka nostaa varmasti pintaan jonkinlaisia tunteita. Suuriakin tunteita, herkistää, ehkä nostaa iloa, itkua, kiukkua, vihaa.

Mutta yleisössä ei tapahdu mitään, se ei tunne. Tuntee samalla tavalla kuin hotellin aamiaisella, istuu hieman kyyryssä, kädet sylissä, naama peruslukemilla ja sanoo: "voi kun minulla oli kivaa."  Ainoastaan sanasta kivaa saattaa  havaita että kysymyksesä oli siis iloinen tunne. Vai oliko?

Lieneekö sittenkään ollut kivaa. Pitikö vain sanoa niin ettei vaan sanoisi mitään sopimatonta ja herättäisi tunteita toisissa. Niin. Sopimatonta. Mikä oikeastaan on sopimatonta, kenellä on oikeus sanoa mikä todella on sopimatonta. Tunne ei ole sopimaton koskaan. Se on jokaisen henkilökohtainen asia ja aina sopiva ja oikein. Ei ole väärää tapaa tuntea. On vain hallittuja ja reaaliajassa tunnettuja ja ilmaistuja tunteita tai tukahdutettuja ja hallitsemattomia tunteita, jotka pursuvat ja turskahtelevay kantajastaan turhissa paikoissa ja ajankohdissa, kuten kassalla kassavirkailijalle tai kotona omalle lapselle.

Jokainen meistä on vastuussa omista tunteistaan ja niiden huolehtimisesta. Kukaan ei ole vastuussa siitä mitä toinen tuntee. Toisin kuin toisiamme syyttelemme: sinä teet minut vihaiseksi, sinä teet minut surulliseksi, tuon on ärsyttävää... Niin. Sinä tunnet sen niin ja se on sinun tunteesi eikä tunteen herättäjän syy. Syyttely on vastuuttomuutta omista tunteista.