Aikuinen kasva ja kasvata

Miten kannustaa lasta oikeaan kiltteyteen?

Ø  Hoida omaa liiallista kiltteyttäsi pois.

Ø  Arvosta itseäsi aikuisena.

Ø  Opettele ja opeta tunnetaitoja.

Ø  Näytä mallia: Anna lupa ilmaista tunteita – itsellesi ja lapselle

Ø  Hyväksy kaikki tunteet – kaikkia tekoja ei pidä hyväksyä

Ø  Tarvittaessa selvitä ja sovi, pyydä itse anteeksi vääriä tekoja ja ohjaa siihen lasta. Tunteita ei kuulu pyytää anteeksi.

Ø  Kysy lapselta eri tilanteissa, miltä hänestä tuntuu. Auta nimeämään tunteita. Opeta, mitä tehdä kun harmittaa tai suututtaa.

Ø  Anna myös lupa iloita reilusti – älä elätä vanhaa uskomusta: ”Itku pitkästä ilosta!”

Ø  Näytä mallia – ja sano se myös: Ei tarvitse olla täydellinen ollakseen hyvä! Vähempikin riittää. Kaikkeen ei tarvitse venyä. Kaikkien mieliksi ei aina voi eikä pidä olla.

Ø  Kaikkeen ei tarvitse suostua.  ”Ei” on tosi tärkeä, tarpeellinen, suojeleva ja myös luvallinen sana toisinaan.

Ø  Uskalla sanoa lapsellekkin tarvittaessa ei. Laita jämäkästi rajat – mutta samalla rakasta ehdoitta.

Ø  Arvosta ja kehu lasta suorituksista ja saavutuksista – mutta aina vielä enemmän lasta itseään.

Ø  Rakasta ja arvosta erityisesti silloin, kun lapsi epäonnistuu tai on hankala.

Ø  Älä ole ylivastuullinen ja ylihuolehtiva, jotta lapsen itseluottamus kehittyy.

Ø  Kuuntele lasta, anna aikaa, ole läsnä = arvostat häntä.

Ø  Kunnioita lasta – kunkin lapsen ainutlaatuisuutta ja erilaisuutta. Siten lapsi oppii kunnioittamaan itseään, vanhempia – sekä muita lapsia ja aikuisia.

(LÄHDE: Anna-Liisa Valtavaara)

Itsenäisyyspäivä - kansan, joukon, ryhmän ja yksilön

Itsenäisyyspäivä. Suomi itsenäistyi yli satavuotta sitten. Silloin siis itsenäistyi Suomen kansa. Itsenäistyi. Tuli itsenäiseski päättämään omista asioistaan ja toisaalta ottamaan vastuun omista asioistaan.

Kuinka itsenäinen Suomi todella on? Kuinka itsenäinen voi olla? Mistä itsenäisyys muodostuu? Nuista edellä mainituista. Entä mistä muodostuu kansa? Kansa muodostuu käsittääkseni kaikista Suomen kansalaisuuden omaavista yksilöistä.

Ahaa. Eli liittyykö yksilön itsenäisyys kansan todelliseen itsenäisyyteen. Mikä on näennäistä itsenäisyyttä?

Mitäs sitten on yksilön itsenäisyys? Onko se vastuunottoa itsestä ja omista päätäksistä. Ja päätösvapautta omista asioista. Mitä on vastuunottoa itsestä? Sitkö että ymmäsrtää olevansa vastuussa omista konkreettisista asioista yhtä paljon kuin siitä mitä sanaoo ja tuntee? Kyllä. Minusta se on sitä. Ja toisaalta ymmärtää että ei ole vastuussa siitä mitä toiset tuntevat ja tekevät.

Voisi kuvata vaikka näin että Jos Maikki sanon jotain ja joku siitä loukkaantuu se ei ole Maikin vastuulla koska hän on itsenäinen henkilö. Jos taas Maikki päättä kantaa vastuuta toisen loukkaantumisesta (myötäilee, välttelee, pelkää, suuttuu...) hän ei selvästikään ole oivaltanut mitä vastuu itsestä tarkoittaa.

Toinen asia on millaisilla tunteilla asioita ilmoille viestitään. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa että itsenäinen ihminen on vastuussa vain omista asioistaan, tunteistaan ja sanomisistaan ja kaikesta siitä mikä häneen liittyy.

Aina on vapaus valita. Ja "mutta" mitätöi aina edellisen lauseen.

Vuorovaikutteista ja oivallista Itsenäisyyspaivää kaikille!

Parisuhdesolmuja

Mistä tietää kannattaako parisuhdetta jatkaa vai ei. Mistä tietää onko tämä loputon alamäki vai ylämäki? Mistä tietää..

Palaan mielessäni siihen hetkeen kun tapasin kumppanini. Hmm.. Millaista se oli ja millainen MINÄ olin silloin? Miten käyttäydyin?

Entäpä nyt? Millaista on  nyt ja miten MINÄ käyttäydyn nyt ja miksi. Miltä minusta tuntuu?

On ajan haaskausta keskittyä siihen mitä toinen tekee tai ei tee. Se ei muuta mitään.
Parisuhteessa kullanarvoinen työkalu on aloittaa lauseensa hyvässä ja pahassa näin: "Minusta tuntuu ...." Mutta täytyy olla tarkka ettei missään vaiheessa syyllisty tähän" ...kun sinä sitä ja tätä." Keskittyy sen sijaan tähän: haluaisin että me... tuntuu pahalta kun olemme... tuntuu pahalle kun näen että..."

Kuitenkin tapahtuvat asiat olisi hyvä pystyä sanomaan ääneen mutta ilman syyttelyä. Syyttely on kivi kengässä. Ja toisaalta myös hiljaa oleminen ja omien olojen nieleminen on kivi kengässä ja siitä tulee pidemmän päälle helvetin iso rakko ja joskus ambutaatio.

Ihmisen omat rajat

Tämän syksyn teemana elämässäni on vahvasti omat rajat ja niiden ymmärtäminen ja löytäminen. On tervettä tunnistaa itsestään sen mitä haluaa ja mitä ei halua. Ja vieläkin tärkeämpää oman hyvinvoinnin kannalta on osata sanoa se myös muille kanssa kulkijoille. Kuinka usein toimimmekaan niin että toimimme ja teemme asioista vastoin omia tuntemuksia. Silloinkin vaikka toiminta olisi sinänsä hyvä tai vähäpätöinen, vaikkapa auton lainaaminen tai hartioiden hierominen tai kärpäsen tappaminen tai pullan syönti, mutta jos sisin sanoo syystä tai toisesta ei, niin silloin on oikein sanoa ääneen ei. Jos toimii itseään vastaan silloin toimii kaikkia vastaan. 

Entäpä kun sanotaan ei, kun pyydät ja vastaus onkin ei. Eihän se useinkaan tunnu kivalle.. Mutta mikä siinä on se mikä ei tunnu kivalle? Torjutuksi tuleminenko? Miten tulit torjutuksi? Kieltäytyjällä varmasti oli syynsä. Hän ehkä tiesi omat rajansa. Hän tuskin halusi mitään pahaa. Tai jos halusi niin se on hänen asiansa. Tarvitseeko meidän ottaa sitä hänen pahaansa kannettavaksemme. Sen voi valita...

Mikä ihminen on?

Sormi. Sormessas on iho. Iho on kudosta. Kudos koostuu sosluista. Solut koostuu solukalvon sisällä olevista yksiköistä... Miten pieneksi voi mennä. Typpi,  happi, vety ja hiili. Sitä samaa ainetta on kaikki maapallolla oleva. Mitä atomit ovat? 

Sormi, käsi, käsivarsi, koko keho. Muut ihmiset ja eläimet, kasvit ja linnut. Maa, vesi, ilma ja tuli. Maapallo. Aurinkokunta. Avaruus. 

Miten supeaksi voi näkö mennä. Miten ahtaaksi ahdistua ajatukset elämästä. Mitä on elämä? MITÄ on elämä? Miksi siis olemme täällä maa pallolla? Miksi? Ja mitä jos mietinkin itse enkä ollenkaan minkään mallin mukaan? Mikä ohjaa elämää? Mikä ohjaa valintojani? Tiedänkö itsekkään? Minä tiedän. Tiedätkö sinä?

Kiititkö?

Elämä on ihmeellistä. Pääsin teatteriharrastukseen kiinni kuukauden tauon jälkeen ja on kuin olisin saanut kuristavan haarniskan pois päältäni. Vapauduin ja pystyn hengittämään taas.
Inspiraation pyörät pyörii ja energiamyrskyn jäljiltä asiat alkavat löytää uomiinsa. Purot muodostuvat laskimoiksi ja valtimoiksi. Ja minun tehtäväni on tunnistaa ne ja antaa niiden virrata vapaasti.

http://www.keijumokki.com/

Ompelen ja silitän, puuhaan yritystä, harrastan teatteria oikeastaan kahdella paikkakunnalla, puuhaan kotiaskareita kommuunissa: on paljon pihahommia, elän kumppani rinnallani ja... Mutta ei minulla ole kiire. Nautin elämästä tässä hetkessä. Teen sitä mikä tuntuu sydämmessä oikealle ja LUOTAN että elämä kantaa ja haluan tuntea KIITOLLISUUTTA siitä joka ikinen päivä.

Muutos on jonkun loppu ja uuden alku. Kuuntelemalla selviää minkä alku... Kannattaa kuunnella tarkkaan.

Muumioitumisvaara

Kuukausi on kulunut ilman tetteri- ja laulu harrastusta. Ja jostain syystä en ole hoitanut fysiikkaanikaan.. Voin pahoin. Tunnen pahoin. Tunnen tukkeutuvan energiakehoni ja pahoin voi näin ollen myös fyysinen keho... Voin pahoin. Tuntuu kuin olisin koteloitunut varpaista ylöspäin salakavalasti ja nyt tajuan että alan olla kaulaa myöten kotelossa. Kohta loppuu happi. Kärsin.

Rintakehää kiristää ja puristaa, sydäntä vihloo ja iho kiljuu, päänahka vaikeroi. Kädet tutisevat ja tuntuu kuin kärsisin erittäin pahoista vieroitus oireista. Niin kärsinkin. Kärsin siitä elämänhuumeen puutteesta, jota ilman en voi elää. Ei kukaan voi elää ilman ruokaa, lepoa ja vettä. Ja tuskin kukaan voi elää onnellista ja miellyttävintä mahdollista elämää, jos ei tee sitä mitä sydän sanoo. Kauheinta on se että kaikkeen tottuu, voi tottua siihen kärsimykseen ja kipuun, voi tottua elämään muumioituneena ja kuolla muumioituneena. Ja jättää jälkeensä rivin muumioituneita jälkeläisiä.. Joilla on onneksi vapaus valita jääkö koteloonsa vai ei..

Tiedostan oloni ja viikonloppuna saan vaivaani todellista hoitoa ja ensiviikolla alkaa taas ryhmä jossa pääsen toteuttamaan minun tapaani ilmaista itseäni. Toisille se on soittaminen, toisille neulominen, joillekkin askartelu ja eräille puutyöt, jotkut urheilevat ja kuka tutkii kiviä tai jotain muuta. Minulle se on teatteri-ilmaisu ja laulaminen.

Tavat ovat paikkasidonnaisia hyvin voimakkaasti. Olen mennyt tajuamattani taas siihen vanhaan muottiin. On uskomattoman vaikeaa päästä eroon tästä muotista. joka rakentui tänne kotipaikalleni sen reilun 20 vuoden aikana. Se muotti on paha. Se on kurja, kelju ja ikävä. Siinä voin pahoin. Todella pahoin. Siinä muotissa ei ole teatteria, laulua, naurua eikä vapaata ilmaisua. Siinä on paljon jäämiä ympäristönpahoinvoinnista ja tukkoisista energioista. Siinä on humalahakuista juomista, siinä on itsensä rankaisua ja arvostelua, siinä on halveksuntaa ja suorittamisen pakkoa. Siinä on surua ja murhetta. Siinä on kiirettä ja stressiä.


Siihen en enää suostu. Se ei ole minulle hyväksi enkä tarvitse sitä. Sen muotin poltan taivaan tuuliin, täytän mullalla ja kasvatan siihen vaaleanpunaisen ruusupensaan, sen muotin silppuan palasiksi ja laitan kompostiin pieneliöiden tuhottavaksi, sen muotin poltan tuhkaksi ja ripottelen sen järveen..

En tarvitse tuollaisia muotteja, voin olla juuri se minä joka sisimmässäni olen! Ilman yhtään hyssyttelyä tai rajoittelua!

Mihin pyrit?

Kannammeko selässämme sarjaa erilaisia ääniä jotka kehottavat " olemaan enemmän" , " tekemään paremmin" , " saavuttamaan jotain". Näitten äänien sarjatulitus koittaa ohjata vuoren huipulle. Ihastumme niin mielikuvaan perille pääsystä, ettemme näe matkallamme kuin määränpään. Onko juuri tälle vuorelle kiipeäminen oma syvin tahtomme, vaiko kenties jotain jota kuvittelemme haluavamme, jotta viimein olisimme enemmän, parempia, vapaampia, whatever?

Millaista on elämä, ilman yhtäkään kuviteltua pakkoa tai vastustelua. Se on siinä. Se ei ole vuoren huipulla, se ei ole missään muualla kuin NYT. Kyseessä ei ole minkään uuden oivaltamista vaan harhaan johtavien mielikuvien pudottamista. Jos rehellisesti haluaa vielä tavoitella tuota vuorenhuippua, Go for it! Siinä ei ole mitään väärää. Jos kiipeäminen itsessään kiehtoo, upeaa. 

Istahda kuitenkin perille saavuttuasi hetkeksi, ja katso ympärillesi. Ole vain. Tavoittelemattomuus ei tarkoita sitä ettemmekö voisi tehdä mitään. Tekemisen lähde vain on erilainen. Se on riippumaton. Se on luonteva.

henkinenhyvinvointi.fi

Maapallolla on syöpä...

mutta se osaa itse parantaa sen.

Sen nimi on ihminen.

Ihmisekehossa syöpä syntyy niin että solun jakaantumisvaiheessa solusta tulee mutaatio, joka alkaa jakaantua. Se jakaantu ja jakaantuu ja muodostaa kasvaimen, joka kehittää itsellensä oman verenkiertojärjestelmän joka käyttää polttoaineenaan sokeria, tärkkelystä, hiilihydraatteja. Tämä kasvain toimii alkuperäistä "isäntäänsä" vastaan ja lopulta tappaa isäntänsä.


Niin on käynyt maapallolle, sen "soluista" ihmisestä, on jossain vaiheessa tullut mutaatio joka on alkanut levitä kuin syöpäsolu. Soluja, näitä tuhoavia ihmisiä on tullut lisää ja lisää ja ne ovat alkaneet toimia isäntäänsä maapalloa vastaan ja pikkuhiljaa alkaneet tuhota sitä.

Mutta luojan kiitos tämä syöpä, ihminen ei ole niin vahva että se voisi tuhota isäntänsä. Ellei syöpä itse ymmärrä alkaa  "palata" alkuperäiseen muotoonsa, osaksi isäntäänsä ja alka toimia isäntänsä hyväksi. Isäntä huuhtoo syövän "kehostaan" maapallolta ja näin parantaa itse itsensä.

Rakastuin

Olin valmis läheiseen suhteeseen, kumppanuuteen. Olin valmis kohtaamaan "tarkimman peilini". Valmis siihen että rinnallani kulkisi kumppani. Tunsin ja tiesin sen itsessäni ja PUM! Alkukesästä mies ilmestyi elämääni. Halusin avata itseni hänelle ja halusin päästää hänet lähelleni ja niin myös tein. Hänen kanssaan ensimmäisiä kantavia teemoja ovat olleet vastaan ottaminen ja antaminen. Vau! :)

Opettelen tuntemaan itseäni koko ajan enemmän ja paremmin. Tuo rinnalani kulkeva mies kulkee omaa polkuaan ja minä haluan tukea ja kannustaa häntä minne ikinä hän päättää mennäkkään elämässään. Ja toisaalta hän kulkee rinnallani tukien ja kannusten minne ikinä päätänkään elämässäni suunnata.

Tuo kumppani on "alaston peili" josta näemme "kipeimmät" ja syvimmät särömme mutta toisaalta myös häikäisevän kauneutemme. Kumppanuus on ovi yhä syvempään ja syvempään elämän ja itsensä tuntemiseenja ymmärtämiseen.

On haastavaa ymmärtää se asia että muuttamalla itseämme ympäristömme muuttuu tai toisin sanoen alamme nähdä ympäristömme eri tavalla. On siis energian haaskausta kohdistaa energiansa ja voimavaransa siihen että pyrkii muuttamaan toista. Jatkuvalla naputtamisella ja puhumisella siitä miten toinen ei näe omaa parastaan, koska ensinnäkään kukkaan ei tiedä toisen parasta.  Myös se on syytä hyväksyä sekä kunnioittaa sitä tosi seikkaa. Kaikella on syynsä kunkin elämässä.

Silloin kun tuntuu siltä että jokin asia toisessa pitäisi muuttua silloin on syytä katsoa itseä:

Voinko tehdä omalle suhtautumiselleni jotain nyt?
Miten haluan tähän suhtautua nyt?
Mitä haluaisin nyt tuntea tätä asiaa kohtaan?
Haluanko olla tässä tilanteessa nyt?

Hyväksymällä toinen juuri sellaisena kuin hän on ja toimii, se on hyvä suunta.

Tuumaustauko ja kartan luvun paikka

Takana on kesä teatterin lavalla. Takana on elämä Kainuussa. Takana on monta monta mahtavaa hetkeä ja tilannetta. Takana on monen monta elämän oppituntia.

Teatteri Havukka eisttää Ei ihan perinteiset iltamat

Mukaan tarttui Useita ihania ystäviä, mahtava määrä ihmistuntemusta ja ennenkaikkea tuntemusta itseen. Pitkiä opinaskeleita kohti huippua. Kuitenkin tietäen että ei se määränpää vaan se matka... ;)

On muutoksen aika. Energiat ja asiat järjestyvät uudelleen. Elokuu on tuumaustauko ja kartan luvun paikka.

Suunta näyttää hyvälle. Se on uudenlainen maasto. Ihan uudenlainen. Mutta sen varalle on nyt kerätty tarpeksi käpyjä ja marjoja ja eikun polulle vaan. Hitaasti ja varmasti läsnä hetkessä sydäntä kuunnellen. Siellä se kartta on. Se johtaa oikealle polulle pienimmissä ja suurissa risteyksissä.

Nyt vihdoin teatteri ja musiikki, laulu tulivat elämääni jäädäkseen. Poden vieroitusoireita kun en pääse harrastamaan ennen syksyä. Odotan innolla teatterikurssien alkua.

Teatteri Havukka esittää Ei ihan perinteiset iltamat

Palaan nyt takaisin sinne mistä elämäni aloitin. Palaan Pohjois-Savoon. Siellä alkaa uudet polut oikeastaan lähes jokaisella osa-alueella elämässä. Olen innoissani. Paljon on haasteita mutta paljon on iloa, valoa ja virtaa.

Syksyä kohti tarkoin kuunnellen ja tunnustellen, inspiraatioon tarttuen ja luottaen... Rakkauteen.

Se mikä on, se riittää.

Kaikki mikä on ja tapahtuu se riittä. Minä riitän juuri tällaisena kuin minä olen. Juuri nyt tässä hetkessä. Kävelin metsässä paljain jaloin ja toistin mantraa: "Kaikki mikä on se riittää." Tunsin yhteenkuuluvuutta Äiti-maan kanssa. Tunsin suurta luottamusta, rauhaa ja kiitollisuutta.

Huomaan että ajatukseni tahtoo harhailla hetken verran edellä tai jäljessä nyt-hetkeä. Kaikki mikä on nyt, on todellista, kaikki muu on joko muistikuvia menneestä tai egon luomaa illuusiota. Silloin kun huomaa harhailevansa jommassa kummassa ei ole läsnä ja on eksyksissä omalta kultaiselta polultaan. Varsinkin silloin kun noihin ajatuksiin eilisestä tai huomisesta liittyy negatiivinen tunne: hätä, huoli, kiukku, suru, murhe, entä jos mitä jos jossittelu tai jokin muu. Reaaliajassa kokeminen ja tunteminen on todellista. Silloin sitä vaan tuntee eikä niinkään kuule egon jatkuvaa tarvetta etsiä selityksiä ja lätise joutavia pään sisällä. Kun hyväksyy sen että itse luomme maailmamme ja olemme vastuussa kaikesta mitä elämässämme tapahtuu, silloin pääsee pykälän eteenpäin kohti jotain uskomatonta.

Tuntee vaan ja kaikki vain on eikä tarvitse pyrkiä minnekkään. Hyvä tai huono ja paha ja hyvä ikään kuin menettää merkityksensä. Ei ole olemassa hyvää tunnetta tai pahaa tunnetta. Kaikki vain on ja kun sen sallii ja hyväksyy itselleen pääsee monesta vaivasta ja vapautuu elämälle.

Elämälle antautuminen luo terveyttä ja hyvinvointia.

SATA SALAMAA

Pimenee, valkeat maan,
laulupuut vaikenevat.
Katujen lapset piiloutuu,
kun rajuilma nousee.

Pelätään pelkomme, pois
mikään ei viedä mua vois.
kun rakkaus kiinni painautuu,
ja sydän lämpenee..

Vain sata salamaa iskee tulta,
ja koko elämä räjähtää..
Ei rakkautta voi riistää multa,
toivo jäljelle jää..
Kun sata aurinkoo meille paistaa,
ja laiva valmis on nousemaan,
minä turvaan vien tämän rakkauden,
ja me löydämme uuden maan.

Lähelläs lämpösi saan
unelma uupuvan maan..
Viimeinen haave viimalta yön
meille suojan antaa.

Totuuden toivossas nään,
liekin luot kuiskaten tään..
Vain rakkaus meidät perille vie
se meidät pelastaa..

Vain sata salamaa iskee tulta,
ja koko elämä räjähtää..
Ei rakkautta voi riistää multa
toivo jäljelle jää.
Kun sata aurinkoo meille paistaa,
ja laiva valmis on nousemaan,
minä turvaan vien tämän rakkauden,
ja me löydämme uuden maan.

On tuolla tuhat maailmat
ja yksi niistä meidän on..

Vain sata salamaa iskee tulta,
ja koko elämä räjähtää..
Minä turvaan vien tämän rakkauden,
ja me löydämme uuden maan.
Minä turvaan vien tämän rakkauden,
laitan vaan maahan valkeaan.

(laulu VIKI ROSTI)

Toimisto kun toimisto.

"Jaahas, sitten valitaan tälle kaudelle sihteeri." teatteriyhdistyksemme puheenjohtaja avaa keskustelun.

Nostan käteni ja ilmoitan olevani vapaehtoinen. Tarvitsen näitä taitoja jatkossa. Tiedän sen. Nyt on hyvä aika opetella asiat.

Nyt, kaksi kuukautta myöhemmin istun koneeni ääressä ja tunnen kuinka pala nousee kurkkuun, kiukku kipuaa niskaan ja hartioihin ja mieleni tekisi itkeä.

Itken.

Palaan muistikuvissani huhtikuuhun 2010 kun astelin isäni toimistoon. Isäni nukkui pois ja minun oli aika alkaa selvittää kuolinpesää ja järjestää asioista omalle mallilleni. "Elä koske mihinkään, kun sitte en löyvä sieltä mittään", isän lause soi päässäni. Tiesin selkesästi mitä oli tehtävä ja kuukausien saatossa paperi pino toisensa jälkeen muuttui uusiski paperipinoiksi lattialle ja pöydälle. Itkusta vihaan, vihasta, raivoon, epätoivosta suruun ja uupumukseen ja taas alusta uudelleen seilasivat tuntemukset kehossani, kun selvittelin paperipinoja, joista minulla ei ollut minkäänlaista ymmärrystä. Kuitenkin jotenkin tiesin mitä oli tehtävä. 

Valitsin itselleni mahdollisuuden kohdata edelleen noita surun, kiukun, vihan, pettymyksen ja epätoivon ja avuntarpeen tunteita kun valitsin ryhtyä yhdistykseen sihteeriksi. 

Tiesin mitä valitsin ja tässä sitä nyt ollaan.

Hyväksy, kuuntele, ota vastaan ja tunne. Tässä hetkessä ilman selittelyä ja muttailua. Simple as it is. Life. 

Tarina jälleen näkemisen riemusta

Samu ajoi auton vaalen omakotitalon pihaan. Naapurin pihalla juoksenteli lapsia ja pieni koira. Omakotitaloalueella raikui lapsien naurua ja koirien haukkua. Alkuillan aurinko paistoi puiden välistä talon kuistille. Krista nousi autosta apukuskin paikalta. Häntä jännitti. Edellisenä syksynä hän oli tuonut 2 vuotiaan koiransa tähän taloon. Krista luopui koirastaan vasten tahtoisesti, mutta tiesi silti että se oli paras vaihtoehto superaktiiviselle ja iloiselle Napelle, päästä perheeseen jossa sillä olisi useampi perheenjäsen vastaamassa sen tarpeisiin.  Kristan kanssa Nappe oli viettänyt kaksi ensimmäistä vuottaan kaksistaan. Vuodet olivat haastavia ja opettavaisi molemmille. Nappe oli Kristan ensimmäinen koira. Hän kasvatti koiran tottelevaiseksi ja hyvätapaiseksi vaikka toisinaan Krista sortui purkamaan turhaan omaa kuormaansa viattoman Napen niskaan, joka vaan sattui olemaan varsin omapäinen, terrieri.

Samu käveli jo kohti ovea kun Krista vielä seisoi auton takana ja epäröi. Pala nousi hänen kurkkuunsa ja hän antoi kyyneleen valua poskelleen. Samu seisoi rauhallisena matkan päässä Kristasta, katsoi tyttöä lempeästi ja sanoi ”Tulehan.” Krista pyyhki kyyneleen ja käveli Samun perässä talon ovelle. Sisältä kuului haukahdus. Krista tunsi väreen rintakehällään ja pala nousi taas hänen kurkkuunsa.  Ritva avasi oven hymyillen ja kutsui heidät sisään. He ehtivät eteiseen kun Nappe ja lapset kiiruhtivat heidän luokseen.

Krista näki Napen ja hänen kyyneleet alkoivat valua, hän kyykistyi lattialle Napen luo. Koira heilutti vimmatusti häntäänsä ja nuusutti Kristaa joka paikkaan. Napen into kiihtyi ja Nappe sai tuttuun tapaansa riemuhepulin ja sinkoili sinne tänne pitkin olohuoneen ja eteisen lattiaa.  Krista itki ja nauroi kyykyssä eteisen lattialla. Samu seisoi hänen takanaan rauhallisesti ja nauroi Napen touhuille. Muutkin nauroivat. Nappe rauhoittui aikansa sinkoiltuaan ja tuli istumaan Kristan eteen. Krista purskahti vuolaaseen itkuun. Vaivalloisesti hän sanoi: ” Minä käyn vähän aikaa ulkona”. Ja meni ovesta ulos ja käveli pihamaalle ja vajosi maahan itkemään. Samu käveli Krista perästä ulos hänen luokseen ja kävi polvilleen maahan Kristan eteen. Hän otti Kristan kädet käsiinsä ja sanoi hellästi: ”Katso minua”. Krista nosti punehtuneet ja kyynelistä märät kasvonsa kohti Samua ja katsoi häntä silmiin. ”Kiitos.” Krista tuhersi ja yltyi taas itkemään vuolaasti. Samu piti varmoin ottein Kristan käsistä kiinni. Hän ymmärsi ja oli läsnä Kristan kanssa siinä hetkessä kun Krista antoi tunteiden valua ulos juuri niin kuin ne kehosta tulivat estelemättä mitään. Krista rauhoittui taas hieman ja sanoi: ”Ota minut syliin.” Samu siirsi itseään lähemmäs Kristaa ja  kietoi kätensä tytön ympärille ja sulki hänet syliinsä,  silitti sekaisia rastoja parantavasti ja he hengittivät syviä rauhallisia hengityksiä kuin  yksi olento.

Lopulta he nousivat ja kävelivät sisälle rauhallisina ja hyvillä mielin. Ritva kysyi hieman hämillään Kristan vointia ja tarjosi juotavaa. Krista kertoi ettei ollut mitään hätää ja että kaikki oli paremmin kuin pitkään aikaan. Hän kertoi että oli ilo nähdä Nappe noin iloisena ja hyvävointisena. Samu leikki Napen ja lasten kanssa olo huoneessa ja naiset joivat teetä keittiön pöydän ääressä rupatellen. Aurinko painui mailleen ja mukavan illan päätteeksi Krista ja Samu hyvästelivät perheen ja lähtivät kotimatkalle. Matkalla kotiin Krista antoi jälleen tunteidensa valua solisten ulos, hän itki lähes koko kotimatkan välillä nauraen.

Kaikki muuttuu. Kehittyy koko ajan.

Ja toiset jävät paikoilleen ja pitävät sitkeästi kiinni omista uskomuksistaan. Olkoon se niin.

http://www.youtube.com/watch?v=Dg5uNLXMF1A

Monologi

Päässäni Egon puhelua tänään:

"No niin. Mitähän pitäis tehdä tänään. Jotainhan sitä pitäis tehdä tänään. Eihän sitä tekemättä voi olla. Jos ei tee niin eihän tämä tilanne tämmösenä säily, eihän se onnistu jos et tee nyt jotain. Jotain töitä pitäis tehdä. Alkaa jotain nyt puuhata. Olishan tässä hirveesti kaikkea puuhaa."

Tunne tasolla tämä herättää kiireen ja levottomuuden tunnetta. Pelkoa siitä että jos en tee, menetän jotain. Ja että en ole ansainnut tätä taloudellista tilannettani. Kiukkun tunnetta: Ei , ei en halua. Ei.

Minä en lähde tuohon mukaan ollenaan. Tarkastelen tuota tapahtumaa päässäni ja annan sen olla mutta en lähde siihen mukaan enkä toimi sen mukaisesti.

Voin tehdä samoja asioita kahdesta eri syystä. Haluan että kaikki mitä teen tapahtuu ilon ja insporaation kautta. Ei Egon toimien ja negatiivisten tunteiden ohjaamana.

Rinnakkaiset polut

Onko meille jokaiselle se oikea tuolla
jossain? Onko olemassa sielun kumppani?

Kyllä minä usko että on. Uskon että niitä on useampi kenen kanssa voi kokoea Yhteyden, mutta meillä on vapaus valita kenen kanssa haluamme polkujen kulkevan tiiviisti rinnakkain ja kenen kanssa polut erkanevat toisistaan ja kuinka kauas. Jokaisella valinnallamme itse luomme elämäämme.


Näen asian nykyään niin että toimivassa ja soljuvassa kumppanuudessa molemmilla on sama päämäärä (toivottavasti henkinen kasvu ja kehitys) mutta se ei ole yhteinen (sama henkinen kasvu ja kehitys vaan molemmilla oma). Jokainen meistä kulkee oman polkunsa ja kokee omat oppinsa tässä elämässä. On kuin kulkisi rinnan kulkevia temppuratoja, joissa molemmilla on omat juttunsa tehtävänä. Silloin kun toisella on temput kesken toinen tukee ja kannustaa ja on läsnä (henkisesti läsnä olo on tärkeintä). Tempuiksi haluan nimittää kaikkea sitä mitä kohtaamme polullamme, niitä asioista mitkä aiheuttavat meille työtä pään sisällä, mitä sitten ilmennämme tässä fyysisessä maailmassa. Näitä temppuja on tunteidensa käsittely ja pakattujen tunteiden purkaminen. Tässä meillä onkin usein haastetta. Kun ymmärtää vastuun omista tunteistaan, olemme oppineet yhden suuren oppiläksyn elämässä.

Minä haaveilen kumppanuudesta jossa voin tuntea kaikkia tunteitani ja kumppani on läsnä. Kun minua joskus suututtaa saan purkaa ja tuntea tunteitani ja kumppani on läsnä, on hetkessä kanssani. Ymmärtää sen ettei minun tunteeni ole hänen "asiansa" ja kunnioittaa toimiani juuri siinä hetkessä juuri niinkuin kaikki on. Ja samoin minä haluan tehdä hänelle, ymmärrän tuon asian ja haluan olla läsnä rakastavasti hetkessä kaikenlaisten tunteiden ja tapahtumien vallitessa.

Näen että jos ei ymmärrä tuota ja sysää vastuuta tunteistaan ulos itsestään ja yrittää kulkea jomman kumman polkua, silloin tulee vain sotkua ja elämä ei suju.

Voimme kulkea rinnan rakastaen ja pyyteetöntä rakkautta jakaen jokaiselle jonka kohtaamme polullamme! Siinä on elämän kantava voima eikä muulla oikeastaan ole viime kädessä merkitystä.

Mitäs jos antais vaan olla?

Voi kun pitäis pestä pyykkia ja siivota ja pitäis käydä salilla ja pitäis syödä terveellisesti ja pitäs tehdä sitä ja tätä...

Miksi pitäisi? Mitäs jos kuunteleekin omaa oloaan ja tekee sen mukaisesti jokaisessa nyt-hetkessä. Jos omat tuntemukset eivät käy yksiin aiemmin tekemien suunnitelmien kanssa?  Mitäs jos suunnitelmista päästääkin irti ja tekee juuri sen hetken olon mukaisesti.

Ketä yrität toiminnallasi miellyttää? Miksi toimit niinkuin toimit? Kuuntele itseäsi hetkinen. Sinä voit päättää ja valita uudelleen.

Mitähän hyötyä olisi siitä että toimisi omaa oloaan vastaan? Tai jos toimisikin itseään kuunnellen. Kumpi hymyilyttäisi enemmän? Kumpi olisi mielekkäämpää juuri siinä hetkessä. Mennyt on muistoissa ja tulevaisuus on vain olettamuksia ja suunnitelmia. Ei siis mitään todellista tässä hetkessä.

Elämä on unelmaa

Mikä olisi ihanampaa kuin huomata elävänsä unelmaa. Että elämäsi on unelmaasi. Se on juuri sellaista kuin olet aina haaveillut. Se voi todella olla sitä. Se voi.

Minä elän unelmaani. Elämäni on juuri sitä mitä haluan sen olevan. Miten?

Siten että olen löytänyt ydin asian tästä elämästä johon pyrkiä ja mitä toteuttaa ja mihin luottaa aina ja ikuisesti.

Jos kiteyttäisin sen yhteen lauseeseen.

Rakastaa ja  Jakaa pyyteetöntä rakkautta ajatuksilla ja teoilla.

Mitä on pyyteetön rakkaus?

Rakkaus on hyvää. Se on hyviä tekoja ja päämääriä, niin ihmisten eläinten kuin kasvienkin, koko maapallon hyväksi.



Joitain asioita joista olen löytänyt avaimia "lukkoihini"...

Egon, mielen, järjen ymmärtäminen ja mikä sen tehtävä on. Se on työkalu. Johtaja on intuitio, sielu, alkuvoima... tai miksi ikinä haluamme sitä kutsua.

Universaalit lainalaisuudet

Vetovoiman laki (Sitä saa mitä tilaa. Se mihin keskityt elämässäsi sitä myös saat elämääsi,. Mitä siis haluat elämääsi, keskity siihen!)

Itselle sopivien ilmentämiskeinojen löytäminen (mm. musiikki, kädentaidot, fyysiset liikkumismuodot , nuiden sekoitukset...)

Omat "työkalut" (terapiamuodot) henkisen kasvun ja  kehittämisen tueksi.

ÄLÄ PIITTÄÄ JOSSITTELIJASTA JA NEGATIVARISTA PÄÄSSÄSI VAAN TARTU TUUMASTA TOIMEEN.

KAIKKI ON MAHDOLLISTA JOS USKOT NIIN.

SINÄ LUOT ITSE MAAILMASI.

Elämän reunapalaton palapeli

Jokaisella meillä on omat palansa koottavana tästä valtavasta elämän palapelistä. Palapelistä muodostuva kuva on todella kaunis. Niin kaunis ettei sitä voi käsittää kuin palapalalta pikkuhiljaa kasatessaan omaa osaansa kuvasta, joka liittyy vierelläsi olevien ihmisten kuviin...




Ensin sinun on etsittävä omat palasesi. Oivallettava omat lahjasi ja tehtäväsi itsesi, ihmisten, eläinten, kasvien ja maapallon hyväksi. Niitä ei määritellä ulkoa käsin eikä kukaan toinen voi niitä sinulle määrätä eikä sanella. Ne tulevat sinun sisältäsi ja kun kuuntelet vain sisintäsi tiedät kyllä kun oikea palanen löytyy. Haluat kuljettaa sitä mukanasi.

Kauniiden palasien sijaan saatat kerätä ymmärtämättäsi mustia palasia jotka kasatessasi saat vain mustan tyhjän kuvan... Niitä palasia ei kannata keräillä vaan heittää pois ja etsiä sinnikkäästi kauniita palasia..

Sitten kun olet löytänyt kauniita palasiasi alat huomata kuinka ne sopivat toisiinsa. Kaikki vain soljuu...

Etenemistäsi kuitenkin hidastaa kieltäminen. Jos et ole avoin ja torjut joitain palasia katsomatta ja kokeilematta junnaat paikallasi, kuljet samaa ympyrää ja törmäät aina samaan palaan niin kauan kunnes hyväksyt sen ja näet mikä se oli ja oivallat mitä oli oivallettava...



Vaikuttaa siltä että ihmiset kulkevat sekalaisten palojen pussi taskussaan ja kiertävät ympyrää suotta... On aika tullut siivota elämän palapelin palapussukka ja hävittää mustat palat (ahneus, katkeruus, viha, kateus, ilkeys ja kaikenlainen elolliseen kohdistuva negatiivinen teko ja ajatus, koska SITÄ SAA MITÄ ANTAA) ja jättää sinulle väärät palat pussista niille joille ne kuuluvat (tuntuuko että olisit mielummin laulaja kuin sairaanhoitaja? tai eläinten hoitaja kuin puutarhuri tai luontaistuotemyyjä kuin ruokakauppias...?) Ja keskittyä omiin kauniisiin palasiin ja niiden löytämiseen! Jos haluat löytää ne, löydät kyllä koska se on vapaan tahdon laki... ;)

Haluaisitko jo löytää sen mitä TODELLA olet etsinyt koko elämäsi?

Kuinka pitkään haluamme kärsiä ja uinua luullen että, elämä on tässä, että tämä nyt vaan on tätä. Ja että olemme yksilöitä erillään toisistamme ja kaikesta. Unohtaen kokonaan sen mikä todella olemme ja mistä tässä elämässä todella on kysymys.

Jokaisella on käsitys siitä mitä ilmakehän tuolla puolella on. Kun hetken malttaa pysähtyä ja miettiä voi hetken päästä nauraa sille ajatukselle että olisimme ainoat "älylliset" tässä sysyteemissä ja että tehtävämme täällä olisi pyörittää tätä ihmisen egon luomaa nykypäivän täysin toimimatonta systeemiä jossa raha ja ahneus vallitsevat.

Ensimmäinen askel on ottaa selvää mikä on ego ja miten se sinussa käyttäytyy...





KLIKKAA TÄSTÄ




KLIKKAA TÄSTÄ

Tiedätkö kuka olet?

Mistä tiedät kuka olet?



Pysähdy pohtimaan seuraavia asioita? Kuuntele mitä ne sinussa herättävät? Millaisia tuntemuksia niistä tulee? Äsyttääkö tai turhauttaako vai ilostuttaako? Mieti jokatapauksessa miksi? Mistä se tulee? Miltä kehossa tuntuu nyt?

Mikä on sinun elämäsi tarkoitus? Millaisena näet maailman? Kivet, puut, talot, värit? Miten tunnet kylmän, kuuman, kutinan ja pistelyn? Mitä kipu on? Aistivatko toiset samalla tavalla? Mikä on samalla tavalla?



Onko kehosi kaksiosainen? Onko se fyysinen keho ja psyykkinen keho eli mieli (ego)? No mikä tässä kokonaisuudessa tuottaa kaiken tapahtuvan.. aina puhutaan energiasta. Kyllä enegia mutta mitä on energia.. Sehän on kaikki ja kaikkialla? Eikö olekkin?  Olemmeko siis kolmiosainen: fyysinen keho, mieli eli ego (työkalu, osa aivoja) ja energia (henki, sielu, spirit)?

Suuri lasipallo putosi kovalle alustalle ja hajosi miljardeihin ja miljardeihin sirpaleisiin. Sirpaleet alkoivat hakeutua takaisin ehyeksi palloksi ja lopulta pallo on taas ehjä ja nousee ilmaan.

Lasipallo kuvaa tuota energiaa.

Me olemme nuo sirpaleet.

Senorita ja muita kohteliaisuuksia

Istun maailman parhaassa kahvilassa ja odotan ystävääni. Viimeisen merkinnän jälkeen olen ollut 2 viikkoa Meksikossa Yukatanin niemimaalla, josta palailin Suomen kylmään mutta alkavaan kevääseen viikko sitten. Haistelen jotenkin että kesä voisi tulla ajoissa. Jää aistittavaksi.

Meksikosta mieleen ja tunteisiin jäi paljon. Ihmiset ovat siellä ihania. Niin iloisia ja aitoja. Olemuksesta ei niinkään karkaa päälle kiireisyys ja hätäisyys. Ennemminkin uteliaisuus ja tietynlainen vilpittömyys. Lämpimyys. Ja miehet tanssivat. He todella tanssivat. Oijoih.. Ihanaa.

Matkaseura oli hauskaa ja myös haasteellista minulle. Puolitoista viikkoa sujui hyvin ja omat energiani säilyivät hyvin eikä kanssaeläjät aiheuttaneet minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia omalla hermoilullaan. Loppumatkasta kuitenkin koin jo tarvetta päästä puhdistamaan energioitani omaan rauhaan tai toisenlaisiin energioihin.Toisen viiikon lopulla energiani romahtivat ja kireilyä oli ilmassa mutta se oli vain pientä ja ohimenevää.

Siivoojan luomus, näitä ilmestyi jokapäivä. :)

Ruoka: tortilla on kaiken alku ja juuri. Maissijauhoa, vettä ja suolaa, siinä kaikki. Tuoreista avokadoista muusattua guakamolea, tulisia kastikkeita, salsaa, papumuhennosta, tuoreita hedelmiä ja  tuoreista hedelmistä puristettua mehua... Harmikseni kaupoista oli vaikea löytää oikeaa Meksikolaista suklaata. Löysin sitä kuitenkin lentokentältä.

Mayakulttuuri henkii mystisyyttään Yukatanin niemimaalla. Kävin ihmettelemässä raunioita Chitchen itzassa ja Coballa. On paljon mitä ihminen ei vielä ymmärrä. Puhumme korkeakulttuurista mutta harvat vasta ymmärtävät mistä todella on kysymys...

Turkoosi Caribianmeri työntää aaltojaan valkoiselle hiekalle ja liikuttaa simpukkasilppua edestakaisin. Kostean lämmin tuuli heiluttaa kookospaluja ja kirkkaan sininen taivas ja Aurinko ovat. Ne todella ovat. Siinä menneessä nyt-hetkessä. Tässä nyt hetkessä ihana muisto joka nostaa ilonkyyneleet vieläkin silmiini kun muistelen hiekkan varpaiden välissä ja auringon säteet kasvoillani.

Terveisiä Meksikosta

Pystytkö ottamaan vastaan

Voisiko se olla näinkin?



Klikkaa tästä!

Matkalla mielen taakse olennaiseen Olevaiseen

Mikä on minun tehtäväni täällä maapallon päällä? Haluan selvittää sen ja olen jo hyvässä vaiheessa. Haluan jakaa matkantekoa.

22.1.2013 tiistai

Heräilin valoisan aikaan. Mieli oli levoton ja yritti patistella minua ylös sängystä että nouse nouse jo. En kuunnellut mieltä vaan kehoa ja laitoin vielä silmät kiinni.

Aamut ovat usein hyvin nihkeitä ja mieli on hätäinen ja levoton. Mieli ei anna rauhaa ja käskee nousemaan.

Nousin sängystä viimein ja kävelin luukussani. Oli rauhaton olo. Laitoin radion päälle ja sieltä tuli joku iskelmäbiisi. Se tuntui hyvälle ja laitoinen Toive-iskelmät cdn soittimeen. Siitä lähti aamun musiikkiterapia sessio. Vedin legginsit jalkaan ja topin päälle, heitin joogamaton lattialle ja suljin silmät ja annoin kehon viedä.

Menin musiikin mukana ja alkoi itkettää. Itkin. En kysellyt syytä enkä kyseenalaistanut vaan itkin kun itketti. Mielikuvissa hailui tunnelmia esikoulusta. Itkin. Ja annoin kehon liikkua niinkuin se liikkui. Itkin tunsin surua. Menin mielikuvien mukana.

Iskelmämusiikin jälkeen halusin kuunnella rytmikästä musiikki ajatus vei biiseihin Waka Waka ja Jungle jazz. Tanssin itseni hikeen ja tunteet muuttuivat surusta iloon. Terapiasessio kesti tälläkertaa varmaan reilun tunnin.

Loppupäivä meni iloisesti keltaisissa vaatteissa (solar plexus-chakra).

Sinä raivostutat minua!

Tytär jättää vaatteensa myttyyn kylpyhuoneen lattialle. Äitiä ärsyttää.

Äiti natisee asiasta jatkuvasti ja tyttöä ärsyttää.

Mies ei kosketa naistaan tarpeeksi usein ja nainen on kiukkuinen.

Nainen natisee miehelleen saamattomuudesta ja mies kokee riittämättömyyttä.

Ystävä sanoo toiselle olevansa sitä mieltä että kannattaisi pureutua lapsuuden aikaiseen isä-asiaan. Ystävä loukkaantuu.

Työnantaja antaa suoraa palautetta tehdystä työstä. Työntekijä kokee epäoikeudenmukaisuutta.



Tunsimmepa mitä tahansa missä tilanteessa tahansa olemme itse vastuussa tunteistamme. On turha alkaa syytellä toisia että SINÄ loukkaat tai SINÄ halvennat ja SINÄ sitä ja tätä. On varsin vastuutonta sysätä vastuu OMISTA tunteista tunteen pintaan nostajan harteille.

Tunteiden aiheuttaja saattaa olla ystävä, lemmikki, isä, äiti, naapuri, taksikuski, naapurin koira, kännykkä, auto.... kuka tai mikä tahansa. Mutta SYYLLINEN tunteisiisi olet sinä itse.

Tälle aiheuttajalle olisi oikeastaan syytä olla kiitollinen koska hän vain auttaa sinua tutustumaan paremmin itseesi. Siispä kun joku nostaa jonkin "negatiivisen tunteen" pintaan. Pysähdy siihen ja mieti miksi tunnet niinkuin tunnet sen sijaan, että syyttelet ja sysäät vastuun tunteistasi aiheuttajalle.

Jos aiheuttaja aiheuttaa "negatiivisia" tunteita tahallaan ei siltikään ole syytä sysätä vastuuta aiheuttajan niskaan. Kolikolla on toinenkin puoli, aiheuttajan olisi myös syytä pysähtyä ja miettiä miksi tuntee niinkuin tuntee. Mikä tunne aiheuttaa kysesitä toimintaa.

"Sitä niittää mitä kylvää."

Sen mitä annat sitä myös saat...

Kannattaa siis jakaa isolla kädellä sitä mitä toivoo itselleen. Ja materialisteille huomautuksena että nyt ei ole kyse mistään ulkoisesta ja mitättömästä materiasta tai rahasta tai mistään mikä aiheuttaa vain hetkellistä hyvää. Ne voivat olla vain välillisisinä välineinä.

Herätys!

KLIKKAA TÄSTÄ!

Mikä on avioliitto?

"Ja nyt me mennän naimisiin viikon päästä lauantaina..."

Mitä avioliitto merkitsee ihmisille? Miksi mennään naimisiin?

Rakkaus. "Rakastan häntä niin paljon että haluan naimisiin." Eli mihin? Ikuiseen liittoon joka perustuu tähän hetkeen. Vaikka ainut asia mistä voi olla täysin varma on tämä hetki , kaikki  muu on kuvitelmaa ja mielen tuotetta.... Hmm.. Mikä tässä nyt ei täsmää...

Systeemin vaatimus, tavoitteen asettelu: Farmari auto, vakityö, lapset, naimisiin... nannannaaaannannaa... Tuliko ajateltua että mitäs minä ITSE, sieluni, halusi? Mitä tekisin jos ei olisi minän ulkoa eli yhteiskunnan, sukulaisten, naapureiden, sisarusten ja ties kenen taholta tulevia ohjeita, vaateita ja painostusta ja paheksuntaa jos teenkin toisin.

Onko naimisiin menon motiivi varmistaa toisen kuuluminen itselle. Kun sormus laitetaan sormeen se on varatun merkki. "Seis! Minun mies, etsi oma!" tai " Stop! Minun emäntä! Mäne mäkelään siitä vokottelemman." Mitä nämä tilanteet kertoo joissa täytyy puollustaa ja pitää kiinni rakastetustaan? Minusta se kertoo luottamuksen puutteesta ITSEEN.

"Olen tarpeeksi hyvä puolisolleni, hän ei halua muita." tai " Niin, eikö olekkin viehättävä, toivottavasti löydät vähintään yhtä viehättävän itsellesi."


Mutta toisaalta jos hän haluaa muita, haluaminen ei katoa puollustamalla ja vihalla... Onko ihminen yksiavioinen? Entä onko fyysinen liitto pelkkä sielun ja pelon variksen pelätin? Osaammeko enää tunnistaa henkisen liiton voiman jolla ei ole mitään tekemistä sormusten kanssa.



Naimisiin meno asettaa käyttäytymiselle ja olemiselle raamit. Sääntöjä valvoo ympäristö paheksunnan ja halveksimisen voimalla. Tulisi olla hillitysti vastakkaisen sukupuolen läsnä ollessa. Ei siis seksikästä käyskentelyä tai vietteleviä ilmeitä, flirtailua. Tuoko avioliiton säännöt turvan ja takeen ettei toinen lakkaa rakastamasta...

Onko avioliitto lupaus luottamuksesta. "No niin. Nyt kun ollaan naimisisssa niin voin luottaa puolisooni." Vai voitko?  Avioliiton pykäläkirjassa kyllä ainakin sanotaan niin. Tässä ei taas käytäntö ja teoria oikein kohtaa. Niin kauan kuin et luota itseesi et voi luottaa täysillä kehenkään muuhunkaan. Toisaalta mitä luottamus oikeastaan on?



"Perutaan häät, perutaan kakku ja veljesi bändi... Perutaan yhteinen hauta paikka...."

Vinkkejä vuodelle 2013

HYVÄKSY
niin helpottaa

PYYDÄ JA USKO
niin saat

LUOTA
niin sinulle kerrotaan


Jokaisen pitäisi tietää ja hyväksyä seuraavat seikat:

Sinun tehtäväsi on miellyttää itseäsi, EI muita.
Sinun tehtäväsi ei ole olla kaikkea kaikille ihmisille
Ei kannata yrittää tehdä kaikkea kerralla
Ei kannata yrittää tehdä kaikkea yhtä aikaa
Yhdellä ihmisellä on yhden ihmisen resurssit
(jotka ovat paljon vähemmän kuin mitä nykysysteemi vaatii, joten ei kannata hyväksyä systeemin vaatimuksia, jos ne tuntuvat kohtuuttomilta)

Siispä:
Sinun pitää ottaa selvää kuka olet - ja olla sitä. Sinun pitää kuunnella ITSEÄSI (omaa sisintäsi) niin tiedät mikä on etusijalla ja toimia sen mukaan. Sinun pitää löytää vahvuutesi ja käyttää niitä. Sinun pitää oppia olemaan kilpailematta toisten kanssa, koska vain sinä olet oman itsesi expertti.

Kun toimit näin:
Opit hyväksymään oman ainutlaatuisuutesi. Opit tekemäänvalintoja ja päätöksiä. Opit elämään omien ehtojesi mukaan ja silloin kohtelet itseäsi hyvin. Opit antamaan itsellesi arvoa joka sinulle kuuluu sinulta itseltäsi ja näin pystyt olemaan paras mahdollinen SINÄ.


Iloa, Valoa ja Rakkautta Vuoteen 2013!