Valuva rakkaus

Pysähdy ja huomaat ettei se mennyt minnekkään.
Katso, minä olen tässä. Maailma juoksee ohitsesi.
Ei sinun tarvitse juosta itseäsi henkihieveriin.
Voit pysähtyä milloin haluat ja silti mikään ei pysähdy.

Maailma jatkaa liikettään ja muuntautumistaan jatkuvasti, toistuvasti.
Teitpä mitä tahansa
Se muuntautuu sen mukaan ja sinä sen mukana.
Teitpä mitä tahansa.
Se soljuu joka tapauksessa.

Se on kuin seinälle heitettyjen märkien maalien valuma
tai eriväristen plasmojen liikkeen virta lasisessa kuutiossa
 jossa jokin voima liikuttaa niitä
rauhallisesti ne soljuvat ja elävät
virtavat toisiensa lomitse ja yli sekaisin ja taas erottuen.
jos joku pysähtyy toiset soljuvat sen ohi tai yli tai läpi
aivan kuten liikkeessäkin..
kaikki vain soljuu.. joka tapauksessa.

Kaikki vaan on jokatapauksessa. Joka tapauksessa.

Voit valita miten haluat elämäsi nähdä.
Sinä voit valita halusitpa tai et.
Valitset juuri nyt, ja taas. Ja taas... uudelleen.
Näetkö. Huomaatko sen. Sen mitä ajattelet ja koet.

Huomaa jo! Anna itsellesi mahdollisuus, ja katso se olet sinä
Sisällä ja ulkona. Näet mitä on nähtävä, minä näen mitä on nähtävä
koet mitä on koettava, koemme mitä on koettava
jota tulisimme ehjäksi itseksemme
Voit toistaa niin monta kertaa kuin haluat. Sinä päätät.

Mistä sinä haaveilet?

Oletko huomannut haaveesi ja todella tiedostanut mistä haaveilet? Onko haaveeistasi muodostunut unelmiasi? Oletko ottanut todellisia askeleita kohti unelmaasi? Oletko ollut rohkea ja astunut mukavuusasueesi ulkopuolelle uskoen unelmaasi? Mukavuus alueen ulkopuolelle sellaisen matkan päähän missä tapahtuu optimaalista kehitystä kohti unelmaasi? Oletko vastoinkäymisistä huolimatta nousuut pystyyn ja sitkeästi uskonut unelmaasi? Oletko astunut joskus liian pitkälle mukavuusalueeltasi? Punaiselle vyöhykkeelle, jossa stressi kasvaa liian suureksi ja toiminta muuttuu epäedulliseksi unelmaasi ja terveyteesi nähden?

Minä olen tehnyt tuon kaiken. Ja nyt tässä ihanan kotini erään kauniin huoneen lattialla yksin syvästi itkiessäni totean jälleen, että miksi en ikinä opi? Positiivisten innovaatioiden ja ideoiden  tulva on kaikessa positiivisuudestaan huolimatta väsyttänyt minut. Pyydän maailmaa avuksi, että tämä saa olla viimeinen kerta kun tulen tähän pisteeseen, jossa huomaan ottaneeni liian suuren askeleen mukavuusalueeltani. Olen taas turhaan väsyttänyt itseni vaikka tällä kertaa luomisen voima, aktiivinen toimeen paneva maskuliininen voima onkin ollut positiivinen mutta epätasapaino passiivisen feminiinisen energian kanssa on ollut vinksallaan... rajusti..

Käsi sydämellä lupaan, että tästä päivästä lähtien  naiseuteni ja terveyteni tähden sekä kunnioituksesta ihmeellistä elämää kohtaan, otan tästä lähtien vain maltillisia askeleita optimaaliselle kehtysalueelle. Luoja suokoon, että tämä viimeinen punaisen vyöhykkeen vierailu olkoon viimeinen.

Unelmat olkoon kartta elämässäsi.

Katso

Katso maailmaa tarkkaan. Se on punainen, keltainen, vihreä ja violetti, sininen purppura ja turkoosi, Se on kylmä, lämmin, kostea ja kuiva, se on tuoksuva ja kaunis, rikkinäinen ja repalainen, se on kaaottinen ja niin rauhallinen. Se on sinulle sitä mitä sinä näet sisällä ja ulkona.

Miten vaikeaa se lopulta onkaan todella nähdä, se mikä on nyt tässä. Hyväksy se juuri niinkuin on. Nyt tässä. Vien sisäisen katseeni kymmenien metrien päähän itsestäni. Mitä näen? Näen minut.

Katso mihin olet tullut. Olet menestynyt hyvin. Olet pärjännyt hienosti. Niin kuin isäsi sanoi viimeisinä päivinään "Kyllä tyttö hoitaa." Ja niin tein, minä todella hoidin. Ja hemmetin hyvin. Minä pelkään turhaan. Tuo kalvava levottomuus on turha. Kaikki on hyvin juuri nyt tässä. Olen hyvin juuri tässä itsessäni. Kaikki on hyvin. Kyllä minä osaan, ja niin osaankin.