Löytöretkellä
Olemalla rehellinen itselleen ja maailmalle voi todella löytää elämästä ihmeitä. Ne voi löytää kun avaa silmät ja katsoo. Ne voi löytää kun irtipäästää siitä mikä on selkeästi menossa. Ennakkoluulottomuus ja ollettamatta jättäminen... Ihmeet ovat kuin Kristalli rähjäisessä pahvilaatikossa.
Meni melkein kolme vuosikymmentä ja minua ei oltu vielä siihen mennessä koskaan haukuttu käyttäen varsin henkilökohtaisia "aseita". No nyt on. Olipa kokemus. Joskus irtipäästäminen on myös pistokoe kohdata jotain mitä pelkää tai käytännön testi siitä miten toimitaan... Selvisin mielestäni hyvin tuosta "pistokokeesta".
Ja sitten...
On uskomattoman mahtavaa kohdata ihmisiä jotka todella ovat läsnä. Kun katsoo silmiin toista voi aistia hänen läsnäolonsa juuri siinä, ihan vaan siinä niin ilman sisäistä hätää. Kohtasin sellaiset silmät. Katseen syvyys oli jotain niin syvää ja aitoa. Juuri sellaista hyväksyvää täydellistä läsnä oloa jota voi vain jokaiselle toivoa. Siinä oli jotain muutakin... Jotain jota en vielä osaa selittää.. Jotain kaunista, veikeää, turvallista, lämmintä, haastavaa, kysyvää, hyväksyvää, uteliasta... Toivon että saan sen selville.
