On asioista joiden vaikutusta omaan elämään kokonaisuudessaan ei voi tajuta vasta kun on oivaltanut ja tunnistanut niiden olemassa olon. Olen ollut "jumissa" viisi vuotta. Olen ollut viisi vuotta kiinni talossa jonka omistan. Sukupolvien "risti" tuli minulle ennemmin kuin osasin arvata ja vasta nyt viiden vuoden jälkeen tajusin ja hyväksyin että se oli minulle"risti". Risti joka oli jumittanut elämääni ilman että olin tunnistanut sitä syyksi omiiin ahdistuksiini saati siihen mitä en edes nähnyt.
Kaikki se mitä olen talon suhteen tehnyt on mennyt ihan oikein mutta se miten tuo "henkinen side" tuohon tilaan oli lukinnut osan ovista, jotka olivat raollaan vielä ennen tilan vastuun siirtymistä minulle. Nyt kun muutama viikko sitten tajusin ja oivalsin, koin ja näin, että olen vapaa tuosta sukupolvien "rististä" nuo ovet lävähtivät auki eteeni ja kahleet katosivat. Tuo keveyden tunne on sanoin kuvailematon. Olen vapaa! Tuon materian jonka perin sen ei tarvitsekkaan sitoa käsiäni ja lukita oviani! Olen vapaa! Mikä keveys ja vapaus.
Monien tapahtumien synkronia on saatellut elämäni nyt siihen pisteeseen, jossa kiitollisena luon sitä mitä sydän sanoo ja rakennan sellaista elämää, josta nautin täysin siemauksin. Kuljetan itseni sinne missä on hyvä ja jaan iloa ja myötätuntoa siellä missä kuljenkin. Sitä saa mitä tilaa, peilistä näkyy sitä mitä sinne heijastaa!
